Amerikkalainen pastori muistelee koettelemusten aikoja, miten hän mursi jalkansa, sai syövän ja miten hänen 3-vuotias poikansa miltei kuoli puhjenneen umpilisäkkeen vuoksi. Ja sitten poika nelivuotiaana alkoi muistella miten kävi taivaassa silloin kun umpparia leikattiin.
Jotenkin kovin amerikkalainen suhtautuminen, pastori ei halua kysellä liikoja kerralla, vaikka on itse kuin ällikällä lyöty ja haluaisi tietää lisää. Öö, lapsi ei ollut mitenkään stressaantunut kertoessaan kokemuksistaan, joten ketä tässä suojeltiin kysymällä vain vähän kerrallaan? Ja miksi pappi kaikista maailman ihmisistä oli niin hämmästynyt siitä, että taivas on olemassa? Onhan se tietenkin erikoista, että lapsella oli ruumiistairtautumiskokemus, mutta papin suhtautuminen juttuun oli hieman huvittava.
Kerronta on välillä vähän pomppivaa, mutta ihan mielenkiintoinen kirja, vielä kesken.

Lukeminenkin on ollut hieman katkonaista, mutta nysse on luettu. Olisihan se mukavaa, jos asiat olisivat näin, mutta ehkä minä olen se epäilevä Tuomas.

Kirja saa jatkaa matkaansa ja ihmetyttää seuraavia lukijoita.