Turku : Sammakko 2011. Sidottu, 125 sivua.
Kannen kuva: John James Audubon: Birds of America. Ulkoasu: Riikka Majanen.

Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 2011

Takakansi:
Laululento on mitallisen runon taitajan ja erämaapolkujen kulkijan kuudes runokokoelma. Tamperelaisen Arto Lapin (s. 1966) tuttuun runokuvastoon kuuluvat itämaissävytteiset luoto- ja rakkausrunot saavat tässä kokoelmassa seurakseen tekijän antikvariaattitaustaan nojaavan osion.

Lappi, Arto Kirjasammossa
Arto Lappi Wikipediassa
Harakan paja, Arto Lapin blogi

Laululento Kirjasammossa
Arto Lappi – Laululento Keskisuomalaisessa 8.3.2011

”Turhaa järkeillä / itseään tyhmemmäksi. / Päästää vain irti, / tyhjänä astiana / käsitysten haihtua.” Siinäpä kaksimerkityksisyyttä mutta myös elämänohjetta. Jospa osaisin ottaa siitä toisesta (vähemmän ilmeisestä?) neuvosta vaarin ja päästää irti Arto Lappi -vastenmielisyydestäni. Tai oppisin edes olemaan välittämättä siitä Lapin runoutta lukiessani.
Ehkä vielä joskus.
Syystä tai toisesta Laululento jäi joskus puolisen vuotta sitten telakalle, ja vasta nyt tartuin siihen uudelleen. Kirjan alkuosa on siis jo ajat sitten unohtunut, joten vähän sitä tuossa selailin. Kiintoisaa on minusta se, että nyt joukossa on vähän pidempiäkin runoja. Tykkäsin; kiva ettei runoilija olekaan aivan täysin (mitta)kaavoihinsa kangistunut. Jonkinlaisen falskiuden uumoilu valtasi kumminkin tämän lukijan mielen, mutta tunnustaudun itse siihen syypääksi. Kokoelman viimeinen osio, Antikvariaatinpitäjän tietolaari, on minusta täysin turha, jotenkin tähän kokoelmaan täysin sopimaton. Soisin Lapin julkaisevan noita divarioivalluksiaan ihan erillisenä kokonaisuutena omissa kansissaan, ei runokokoelmiensa jatkeena.
Kansikuva on kaunis ja sopii kokoelman nimeen loistavasti. Ulkoasu on muutenkin vallan moitteeton. Myös tähän tykästyin: ”Tuuli, liikenteen / täryytys. Veivaan silti / ikkunaa auki / kuullakseni miten / lumi, äänettömästi.”