Kolmas painos. Helsinki : Otava 2015. Sidottu, 192 sivua.
Graafinen suunnittelu: Elina Warsta, solmu.nu




Takakansi:
”Oli kerran Onkeli
luonteeltansa ronkeli
kotinansa pikkuruinen putka.

Toisia se suuteli
vaan minulle se huuteli:
Pussaa sinä puuta, senkin lutka.

Juontaja-runonlaulaja Antti Holma esittelee neljä runoilijasuuruutta, jotka eivät koskaan päässeet mukaan Kauneimmat runot -kokoelmiin. Sirsi Sunnas, Reino Leino, Karin Toisiks-Paraske ja Edith Södermalm avaavat lukijan eteen ihmiselon koko kirjon.”

Antti Holma Otavan sivuilla
Holma, Antti Kirjasammossa
Antti Holma Wikipediassa

Kauheimmat runot Otavan sivuilla
Kauheimmat runot Kirjasammossa
Antti Holma: Kauheimmat runot Savon Sanomissa 29.7.2015
Antti Holma: Kauheimmat runot Keskisuomalaisessa 5.8.2015

Kai minussa on paljonkin vikaa, kun nyt ei tunnu mikään maistuvan. Ei mikään nyt lukemani. Ovathan nämä runot hauskoja mutta vain johonkin asti. Liki 190 sivua samaa pieru-/alapäähuumoria ei oikeasti jaksa naurattaa. Tottahan Holma tuntee runoilijoidensa esikuvat ja onnistuu hyvin muokkaamaan heidän tyylinsä ja runoilijalaatunsa aikuisviihdemuottiin. Nyt en vain viihtynyt. Olisikin varmasti ollut viisaampaa lukea kokoelmaa runo kerrallaan vähintään päivän taukoja pidellen. Uskon kumminkin lujasti, että kokoelman tarkoituksena on toimia kunnianosoituksena esikuviaan, lopun kiitoksissa mainittuja Eino Leinoa, Edith Södergrania, Kirsi Kunnasta ja Heli Laaksosta kohtaan. – Ja sittenkään en voi olla hitusen mietiskelemättä, olisiko joku täysin tuntematon esikoisrunoilija saanut Otavaa (tai muitakaan kustantamoja) innostumaan näistä teelmistä.
Vaan voihan olla, että vielä löydän (alapää)huumorintajuni ja tykästyn näihin runoihin, jos joskus luen niitä uudestaan. Kannestakaan en ole ihan varma. Onhan se ovela. Toivon silti, ettei se houkuttele ketään huononäköistä setä- tai täti-ihmistä ostamaan kokoelmaa herkkääkin herkemmälle sukulaistytölle tai -pojalle.

Miittiin

Otin kirjan mukaan miitistä.