Kirjan esittely kustantajan sivuilla:

Kuolema ei ole lasten leikkiä on toinen osa Flavia de Luce -dekkarisarjassa, jossa hurmaava yksitoistavuotias Flavia ratkoo murhatapauksia 1950-luvun Englannissa.

Vaarallisen älykäs Flavia de Luce asuu leski-isänsä ja kahden ärsyttävän siskonsa kanssa Bishop’s Laceyn rauhaisassa kylässä, Englannin maaseudulla.

Kylän rauha järkkyy, kun nukketeatterin pakettiauto hajoaa Bishop’s Laceyn hautausmaan nurkalle. Maankuulu marionettitaiteilija Rubert Porson päättää laittaa näytöksen pystyyn seurakuntatalolla - arvaamattomin seurauksin. Nokkelan Flavia de Lucen tarkoituksena ei ollut tutkia enää yhtään murhaa, mutta eipä nukkemestarinkaan ollut tarkoitus kuolla!

Huono-onnisen näytöksen jälkeen Flavia alkaa penkoa idyllisen kotikylänsä vaiettuja salaisuuksia. On nimittäin mahdollista, että Porsonin pakettiauto ei hajonnutkaan sattumalta juuri Bishop’s Laceyssa.

Kuka veteleekään langoista ja tanssittaa poliisia marionettien lailla?

Englanninkielinen alkuteos: The Weed That Strings the Hangman's Bag (2010)
Suomentanut: Laura Beck

2. taskukirjapainos
Bazar 2015

- Alkuvuoden hankinta Itiksen Kierrätyskeskuksesta, hinta 1 €. Pari kappaletta tästä kirjasta minulla jo on, mutta tähän hintaan on Bradleyt ostettava pois kuleksimasta. Eiköhän niille lukija löydy ;)

Olen tainnut lukea kaikki suomennetut Flavia-kirjat plus sen yhden suomentamattoman novellin. Seuraava kirja ilmestyy suomeksi 7.5.2019 - kyllä, kovasti jo odottelen! - ja se onkin jo sarjan kymmenes. Tämä kirja lähtee huomenaamulla toivojalleen :) Hyviä lukuhetkiä Flavian kanssa!



Edit: Aikataulut muuttuivat ja kirja lähteekin eteenpäin vasta 15.3.2019.

Kiitos! Aloitan tämän vielä tänään! Koska kannessa on selvästi korppi, tämä sopii myös vapautusten vuosi haasteeseen maaliskuulle :)

Tämä oli vasta toinen Flavia de Luce -dekkarini. Hyväksi onneksi ensimmäiseni oli koko sarjan ensimmäinen ja tämä toinen on sarjan toinen. Tästä on hyvä jatkaa, kuten sanotaan. Olen ihan hurmaantunut Flavian laboratoriosta ja hänen kemiantiedoistaan ja -taidoistaan. Myös tytön asenne viehättää. Kylän salaisuudet olivat tarpeeksi kiinnostavia kantaakseen läpi tarinan, vaikka sarjan ensimmäisen romaanin jännittävyystasoa ei tämä tarina saavuta.

Flavian kanssa aika kuluu niin mukavasti, että taidan lukea lisää hänen tutkimuksistaan kertovia romaaneja.

(Tekstin perusteella kannen lintu onkin naakka, mutta lintu kuin lintu.)

Kirja jää Kirkkonummen Prismaan sisääntulo tasanteelle liukuportaiden päähän, ehkä ikkunalaudalle, noin klo 13.