Takakannesta: "Tuuli saattoi kuulla kohisevan kosken. Jos vene kaatuisi, ainakin loppu olisi nopea. Ajatus ei lohduttanut; mitä vahvemmin virta vei pientä haapiota, sitä väkevämmin Tuuli tahtoi elää.

Romanttinen seikkailu rautakauden Suomessa jatkuu! Kun karjalaiset valloittajat uhkaavat Hämeen rauhaa, Itämeren Aurin tytär päätyy vaaralliselle retkelle kohti pohjoista."

Kirja on siis jatkoa Itämeren Auri-kirjalle, josta pidin todella paljon. Tämä toinen osa oli kuitenkin pettymys, ja kirjan lukeminen oli välillä väkinäistä. Henkilöitä oli paljon ja oli vaikea päästä selvyyteen siitä, kuka oli kuka. Kirjassa ei ollut samanlaista jännitettä ja romantiikan paloa, kun 1. osassa ja vasta aivan kirjan lopussa alkoi tapahtua.

Luovutettu tämän päivän miitissä uudelle lukijalle! Lukuiloa!

Kiitos toivekirjasta, Pikkis!

Samaa mieltä kuin Pikkis siitä, ettei tämän kirjan kertoma ollut yhtä mukaansatempaavaakuin ensimmäisen osan; tuli luettua osin vain silmäillen jotain loputonta maisemakuvausta. Saapa nähdä, täydentyykö Tuulin (ja Tommon) tarina seuraavassa osassa, jossa siis hypättäneen ajassa ainakin 15 vuotta eteenpäin, koska päähenkilönä on tässä toisessa osassa vasta parivuotiaaksi taaperoksi kuvailtu Aurin nuorempi poika.