Tiedemiesten ja taiteilijoiden äkkikuolemat askarruttavat Moskovassa

Muuan tohtori Lebedev kehitti aikoinaan puolue-eliitin tarpeisiin uutteita, jotka auttoivat muun muassa krapulaan, väsymykseen ja stressiin. Tohtori Lebedev on kuollut, mutta häikäilemättömät rikolliset haluavat uutteiden reseptit käsiinsä hinnalla millä hyvänsä.

Vaikka rikostutkija Anastasia Kamenskaja on väliaikaisesti vapautettu palveluksesta, hänellä on omat syynsä yrittää selvittää merkillistä tapahtumasarjaa. Hänen vanha tuttavansa, rikollispomo Denisovin entinen tyttöystävä on murhattu.

Alexandra Marinina on Venäjän dekkarikuningatar ja suurin kirjallinen vientituote sitten Tolstoin. Hän punoo rikostarinan lisäksi teoksiinsa herkullisia ja paljastavia aihelmia elämästä nyky-Moskovassa, keskellä uutta markkinataloutta, jossa kaikesta täytyy maksaa.

Venäjänkielinen alkuteos: Za vsjo nado platit (1995)
Suomentanut: Olli Kuukasjärvi

Loisto-pokkari
Toinen painos
Otava 2006

- Eilisillan hankinta Itäkeskuksen Kierrätyskeskuksesta, hinta 1 €.

Luin syksyllä 2018 Marininan dekkarin Kuolema ja vähän rakkautta (https://www.bookcrossing.com/journal/14377737/) ja vaikka kirja oli - tai etenkin sen loppu oli - turhan raaka minun makuuni, oli se myös niin kiinnostava nyky-Venäjän kuvaus, että olen sen jälkeen haalinut hyllyyni jo kolme muuta Marininan dekkaria :)

Tämä on menossa seuraavaksi Saka74:lle, jonka hippasin sillä Toivelistahipassa. Kiire ei kuulemma ole :)

Otin tämän Marininan dekkarin lukuun vihdoinkin. Kirja sopii sikälikin pääsiäispyhien lukemiseksi, että meneillään on Påskekrim-haaste :) Kuva on eilisaamulta IC-junasta, matkalta Turkuun.

Olen kirjassa sivulla 337/505, huomenna pitäisi ehtiä lukea se loppuun. Kuvassa on pääsiäisreissun kahvitteluhetki Pellas Caféssa Tampereella:)

Edit 22.4.2019: Menossa nyt 400/505, loput sitten illalla :)

Luettu loppuun klo 23.18 eli ihan ajoissa Påskekrim-haastetta ajatellen :) Lisään tähän muutamia merkintöjä myöhemmin.

* * * * *
Edit 6.7.2019: Kirjan journalointi jäi enkä pitänyt sen kanssa kiirettä, kun en päässyt vakiomiitteihin keväällä(kään). En pidä väkivaltaisista kirjoista ja niitähän suurin osa dekkareista on, pois lukien Christiet ja vastaavat. Tässä kuitenkin venäläinen elämäntapa ja moraali(ttomuus) kiinnosti niin paljon, että mielelläni luin kirjan. Tämä oli minulle toinen Marininan dekkari ja tässäkin juoni oli kyllä melkoisen omalaatuinen..

Ajallisesti tämä kirja sijoittuu myöhempään ajankohtaan kuin se aiemmin lukemani, jossa Anastasia meni naimisiin. Tässä hän on ollut naimisissa viisi kuukautta.

Vaikka kirjan juoni on tietysti fiktiivinen, tietyt perusasiat esimerkiksi venäläisten arjesta ovat epäilemättä hyvinkin todenmukaisia. Venäläinen mielenlaatu on tämänkin kirjan luettuani minulle edelleen kauhistus: voiko noin kateellista, laskelmoivaa, oman edun tavoitteluun kaikessa pyrkivää ja kieroutunutta kansaa olla? No voi olla, tiedän :( Pidän kuitenkin siitä, ettei miliisinä itsekin toiminut Marinina kaunistele asioita, joista moni on täällä länsimaissa joka tapauksessa tiedossa. Esimerkiksi abortin huoleton käyttäminen toistuvana ehkäisykeinona on aika karmeaa, se tuntuu olevan maan tapa ja aivan normaalia myös yli 30-vuotiailla akateemisilla aikuisilla, kirjassa apulaislääkärillä..

Terveydenhoidon etiikka on muutoinkin erikoista. Kirjan klinikalla oli kaksi sairaanhoitajaa, joista toinen oli osaston farmaseutin vaimo ja toinen ylilääkärin sisko. Toinen oli ollut peruskoulun jälkeen koneenkäyttäjänä jossain laitoksessa ja toinen oli koulutukseltaan luokanopettaja - eihän "ruoan ja lääkeseoksen jakaminen valkeaan työtakkiin pukeutuneena vaatinut ammattitaitoa".. No, toisaalta rikollisessa toiminnassa kannattaakin varmaan harjoittaa nepotismia :P Silmälasien hankkiminen (s. 201-202) oli itänaapurissa myös omituista, mutta uskon kyllä sen sujuneen ainakin ennen noin, varmaan pienemmissä paikoissa lasit ostetaan tuohon tapaan edelleen..

Kirja on alun perin ilmestynyt vuonna 1995, mutta Pietari on tässä vielä Leningrad. Kaupungin nimi vaihtui kyllä jo muutama vuosi aiemmin. Rahakkeet ja puhelinkopit olivat arkea tuolloin, ovatkohan vielä nykyään? Ja ovatkohan miliisien ryyppäjäiset työpaikalla ja keskellä työpäivää yhä tuiki tavallisia..?

Venäläinen hinnoittelu on myös mielenkiintoista: jos rahat riittävät puolentoista ruplan kirjaan, elokuvalippuun ja pariin jäätelöannokseen, ne eivät missään tapauksessa riitä kahvilakäyntiin. Suomessa peruslippu elokuviin maksaa 13-15 euroa (IMAXit sun muut enemmän) ja pari jäätelöannosta vähintään 10 euroa. Kyllä 25 eurolla täällä meillä kahvilasta jotain irtoaisi ;)

Osallistun kirjalla Maailman ympäri kirja kerrallaan -lukuhaasteeseen.

Tässä vielä kirjailijan esittely kustantajan sivuilta:

Venäläinen kirjailija Alexandra Marinina (oik. Marina Aleksejeva) syntyi 16.7.1957 Lvovissa. Hänen isänsä oli etsivä ja äiti on oikeustieteen tohtori. Perhe asui Leningradissa, josta muutti Moskovaan 1971. Marinina kävi englanninkielistä koulua ja opiskeli Rimski-Korsakovin musiikkikoulussa. Hän valmistui Moskovan valtion yliopistosta 1979 ja väitteli oikeustieteen tohtoriksi 1986.

Alexandra Marinina on tehnyt pitkän uran Neuvostoliiton ja Venäjän sisäministeriössä. Hän oli kohonnut miliisin everstiluutnantin arvoon erotessaan tehtävästään jaostopäällikkönä Moskovan oikeustieteellisessä instituutissa 1998.

Nykyisin vapaana kirjailijana työskentelevä Marinina on julkaissut lukuisia rikosromaaneja. Hänen esikoisromaaninsa ilmestyi vuonna 1992. Marinina valittiin Vuoden kirjailijaksi Moskovan kirjamessuilla 1998. Hänen kirjojensa yhteispainosmäärä pelkästään Venäjällä on pitkälti yli 20 miljoonaa. Niitä on käännetty yli 20 kielelle, muun muassa espanjaksi, italiaksi, japaniksi, hollanniksi, kiinaksi, ranskaksi, ruotsiksi ja saksaksi.

Alexandra Marinina on julkaissut yli kaksikymmentä rikosromaania, joiden päähenkilö on Moskovan miliisissä työskentelevä rikostutkija Anastasia Kamenskaja.

Sympaattinen ja persoonallinen Kamenskaja muistuttaa paljon Marininaa: he molemmat pitävät mustista ja violetin värisistä vaatteista, polttavat liikaa, juovat Martini Biancoa, vihaavat aikaisia aamuherätyksiä, kärsivät selkäkivuista, kuuntelevat klassista musiikkia (erityisesti Verdin oopperoita), inhoavat liikuntaa ja uppoavat totaalisesti työhönsä.

Marininan Anastasia Kamenskaja -jännäreiden pohjalta on tehty 16-osainen televisiosarja. Se näytettiin NTV:llä, Venäjän suurimalla riippumattomalla televisiokanavalla 2000–2001. Kamenskajaa näytteli Elena Jakovleva.

Saka74 saa kirjansa huomisessa kirjanvaihtotapaamisessa Myyrmäessä :) Isot kiitokset kirjojen kuriroinnista vakiomiittiin ja hyviä lukuhetkiä!

Kiitos toivelistakirjasta! Olen muutaman Marininan dekkarin lukenut ja molemmista tykännyt.

3.1.2021 Varattu He_Rille

Kerrassaan mainio dekkari Marininalta. Viihdyn hyvin tämän Kamenskaja-sarjan parissa. On mukava lukea Venäjälle sijoittuvia venäläisen kirjoittamia dekkareita, sillä sellaisia ei ole turhan usein tarjolla. Ja voi kun minä tykkään tuosta venäläisten nimisekamelskasta. Onneksi joku muukin tykkää näistä eli tämä lähtee He_Rille parin muun Marininan dekkarin kanssa, kun saan vielä yhden luettua. Nyt pitää kuitenkin välillä lukea jotain muuta.

Jännittäviä lukuhetkiä toivomasi dekkarin parissa!

Kiitos! Saka onkin lukenut Marininaa oikeun urakalla, koska sain peräti kolme toivomaani kirjaa samassa paketissa.