Tähän teokseen on suomennettu ruotsinkieliset alkuperäisrunot runosarjasta Mineraler (Söderströms & Symposion, 2003) ja kokoelmasta Sånger (Söderströms & Symposion, 2006). Suomentanut Caj Westerberg. Helsinki : Teos 2008. Kovakantinen, 57 sivua.
Kannen suunnittelu ja graafinen suunnittelu: Camilla Pentti.

Takakansi:
Ja minä sanoin sitä uneksi koska halusin jäädä

Lieveteksti:
TUA FORSSTRÖM (s.1947) on kotoisin Tenholasta ja asuu Helsingissä. Forsström on yksi tämänhetkisen ruotsinkielisen runouden tärkeimpiä kirjoittajia, niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Hän voitti vuonna 1998 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon kokoelmalla, jonka suomennos Hevosten parissa vietetyn yön jälkeen (Tammi, 1998) sai myös Suomessa ylistäviä arvioita. Forsström on saanut lukuisia muitakin tunnustuksia työstään, muun muassa Ruotsin Akatemian Bellman-palkinnon (2003) sekä viimeisimpänä Samfundet De Nios Stora pris -palkinnon (2007) ja Aniara-palkinnon (2007). Forsströmin runokokoelmia on käännetty suomeksi, tanskaksi, saksaksi, ranskaksi, hollanniksi, espanjaksi ja englanniksi.
Mutta kuvittelin että sydän ei tunne rajoja on kokoelma Tua Forsströmin omaäänistä runoutta. Caj Westerbergin loistava käännös sisältää runosarjan Mineraler (Söderströms, 2003) sekä kokoelman Sånger (Söderströms, 2006). Runoissa sade, valo ja pimeys kohtaavat ja synnyttävät kuvia kaivatuista kodeista ja unista. Runoissa etsitään sumun läpi reittejä luontoon ja puhtauteen. Sydän on rusikoitu, radio särkee kaikki kirjaimet. On siis parempi pysytellä metsässä, jossa voi villiintyä ja vaeltaa.
Forsströmin runot ovat taianomaisia mutta jollakin hyvin suoralla ja erityisellä tavalla. Alkuvoimaiset näyt ovat jatkuvassa jännitteessä arkipäivän esineiden ja tapahtumien kanssa. Trooppinen kuumuus taittuu kuin huomaamatta pikkukaupungin rautatieaseman ihmisvilinään. Kunnes taas hakeudutaan takaisin paikkaan, jossa sitruunapuut puhkeavat kukkaan ja eläimet kulkevat puhdassydämisinä ja lohdullisina. Forsströmin runot ovat selkeitä ja ehdottomia. Laulut soivat niissä sisällä eivätkä muodossa ja mitoissa. Lyhyet säkeet ovat utuisesta ja unenomaisesta tunnelmastaan huolimatta hauskoja ja naiivin teräviä.
Mutta kuvittelin että sydän ei tunne rajoja avautuu moneen suuntaan. Runoja voi lukea näkyinä, ehdottamina totuuksina sekä loputtomana leikkinä minän ja maailman välillä. Forsströmin runot onnistuvat kääntämään yön, unen ja sateen kieleksi, jollaista ei löydä mistään muualta.

Tua Forsström Teoksen sivuilla
Forsström, Tua Kirjasammossa
Tua Forsström Siltalan sivuilla
Tua Forsström Wikipediassa
Tua Forsström på sidor av Schildts & Söderströms
Tua Forsström Ruotsin akatemiaan historian ensimmäisenä suomalaisena – Korvaa kohun vuoksi lähteneen Frostensonin Yle Uutisissa

Mutta kuvittelin että sydän ei tunne rajoja Teoksen sivuilla
Mutta kuvittelin että sydän ei tunne rajoja Kirjasammossa
Mutta kuvittelin että sydän ei tunne rajoja – Tua Forsström Keskisuomalaisessa
Mutta kuvittelin että sydän ei tunne rajoja Uudessa Suomessa
Hohde pimeässä Turun Sanomissa

Kansi on kerrassaan ihastuttava ja antaa viestin kirjan sisällöstä. Ja sittenkään en onnistunut pääsemään sisälle näihin runoihin. Koin niiden unenomaisuuden – tai miksi sitä itse kukin haluaakaan kutsua – jollain tavalla liialliseksi, vieraannuttavaksi ja jopa torjuvaksi. Jotakin kovin kiehtovaa teksteissä kumminkin on; haluan ehdottomasti tutustua lisää Forsströmin teksteihin.

Mutta kuvittelin että sydän ei tunne rajoja oli Runorepussa, kunnes ymmärsit noukkia sen sieltä pois. Se pääsi tänään matkaan toisen kauniskantisen reppukirjan kanssa. Hyviä lukuhetkiä!

Todellakin, kauniskantisia kirjoja! Ja hauska fonttikikkailu nimiösivulla, kun kirjan otsikko ei aivan mahdu sivulle. Tämähän piti ehdottomasti poimia, kun ensimmäinen runo alkaa
"Viheriöi niin kuin toukokuussa viheriöi
sataa niin kuin sataa toukokuussa kun viheriöi"

Kiitos!

Ensi lukemalta runot virtasivat silmieni ohi jälkiä jättämättä. Kiinnostuin, kun huomasin joidenkin juttujen toistuvan, mutta sitten sekin jäi kuitenkin ankkuroitumatta mihinkään. Ehkä palaan vielä toisessa mielentilassa.

Annetaanpa tälle kirjalle mahdollisuus jatkaa matkaansa uusiin käsiin. Otan sen matkaani Annimannin koolle kutsumaan ekstramiittiin Musiikkitalon kahvilaan. Olisi mielenkiintoista kuulla muiden aatoksia näistä runoista.

Olen lukenut jonkin verran Forsströmiä ja pitänyt hänen runoistaan, joten en voinut olla tuomatta tätä kotiin :) Kiitos!