Näillä mennään - Elokuvaihmiset kertovat

by Klaus Hedström (toim.) | Biographies & Memoirs | This book has not been rated.
ISBN: 9789529335787 Global Overview for this book
Registered by wingkirjakkowing of Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on 2/16/2019
Buy from one of these Booksellers:
Amazon.com | Amazon UK | Amazon CA | Amazon DE | Amazon FR | Amazon IT | Bol.com
2 journalers for this copy...
Journal Entry 1 by wingkirjakkowing from Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Saturday, February 16, 2019
Tämä kirja oli jätetty rekisteröimättömänä Columbuksen bookcrossing-hyllyyn ja poistin sen sieltä ensin siksi, mutta sitten luin takakannen ja päätin lukea koko kirjan. Koulun jälkeen ammatteja pohtiessa mietin mistä kaikesta olen kiinnostunut ja olin silloin jonkin asteinen TV:n orja, joten kävi mielessä joku filmialaan liittyvä. Näyttelijäksi en ole koskaan halunnut, koska olen ujo ja inhoan kameroita. Muorilla oli joku tuttu, jonka tytär oli kuvaussihteeri. Sain soittaa hänelle ja kysellä ammatista, sillä kuka oikeasti tietää mitä kuvaussihteeri ylipäätään tekee?
Olisi kai ollut helpompi kysyä mitä kuvaussihteeri ei tee, koska siis ihan kaikki maan ja taivaan väliltä kuuluu toimenkuvaan. Kuvaussihteerillä on kaikki langat käsissään ja hän vastaa siitä, että kaikki produktioon liittyvät ihmiset, eläimet ja tavarat ovat paikalla kun niitä tarvitaan, että kaikki toimivat, että muonitus on hoidossa ja vessoja piisaa ja etteivät ihmiset tapa toisiaan. Toki paikalla on muutakin väkeä, joiden hommaan kuuluu tehdä joku pieni osa tästä kakusta, mutta se joka vastaa että kaikki toimii sovitusti ja sääkin on vielä toivotunlainen, on kuvaussihteeri. Juu, ei kiitos. Tähän riitti ihan yksi puhelu.
Luen kuitenkin mielenkiinnolla muiden kärsimystarinoita, koska huonolla tuurilla olisin voinut olla samassa veneessä!
Hassua muuten, että TV:n orjuudestakin voi parantua. Ei siihen tarvita kuin siirtyminen digiaikaan. Minusta oli niin kertakaikkisen suuri vääryys vaihtaa täysin toimiva analoginen järjestelmä digiin, joka vaati koko kansakunnan marssimaan digiboksikauppaan (jossa tietenkin oli myyjän markkinat) ja joka ei edes monilla alueilla toiminut kunnolla. Ei tarvinnut mennä Helsingistä kuin Sipooseen, kun osa kanavista ei näkynyt ollenkaan ja jotkut ohjelmat olivat yhtä häiriökuvaa ja äänen pätkimistä. Iltauutisista siellä yleensä sai selvän otsikosta ja sitten alkoi pätkiminen. Minä äänestin jaloillani enkä hankkinut boksia. Tutut nauroivat, ettei tuo kauaa kestä. Vielä on kestänyt, vaikka nykyään katselen tabletilta valikoidusti joitain ohjelmia. Jää enemmän aikaa lukemiseen, vaikka Facebook on nykyisin se aikavaras. Ja tietysti BC-sivusto.

Journal Entry 2 by wingkirjakkowing at Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Sunday, February 17, 2019
Pakko alkaa kommentoida juttuja jo nyt, koska unohdan hauskat kohdat kuitenkin jo hetken päästä.
Juuri kun ehdin mainita kuvaussihteerin töistä, niin melkein ensimmäisiä juttuja on Roskis, jossa kuvaussihteerin exä kertoo, miten heitti vahingossa roskiin silloisen tyttöystävänsä filmiryhmän masterit jostain kuvauksista Tallinnassa. Arvo noin 20000. Onni onnettomuudessa, roskat eivät alkuperäissuunnitelman mukaan olleet menneet Kivikon murskaamoon, vaan Ämmässuon kaatopaikalle. Ei kun tonkimaan!
Pelkääjän paikassa nauroin jo ääneen, kun naista stunttaava apulaisohjaaja kävi hakemassa autolla tienlaitaa kävelevän sauvakävelijän pois. Otto oli iso laajakuva, joten kuvausryhmä oli niin kaukana, ettei sitä näkynyt lainkaan, kun hamonen päällä ja peruukkiviritys päässä oleva kaveri pysäytti autonsa naisen viereen ja sanoi, että kyytiin sieltä, me tehdään elokuvaa ja sä olet kuva-alassa. Oli se kuitenkin tullut kyytiin!
Me too -kampanjan myötä ikävällä tavalla tunnetuksi tullut Aku Louhimieskin vilahtaa tarinoissa, ainakaan vielä häntä ei ole pahasti paneteltu. Mollen koulu sen sijaan oli ihan perkeleellinen paikka, majoitus alkeellinen, on call -aika 24/7.
Heinätöissä-juttu lähentelee hölmöläisten hommaa, kun piti kuvata peltoa, jossa oli vielä heinät korjaamatta, mutta olikin sovittu asiasta väärän isännän kanssa, eli naapurin. Sänkipelto oli käännetty ja maa musta. Ruotsinpyhtäältä tuotiin kuorma-autolla Lohjalle monitoimikone, jolla levitettiin 400 paalia heinää takaisin peltoon.
Herkullinen luku on Rooli, jossa nokkeluus palkittiin, kun leffan rosmo ei ilmestynyt paikalle eikä kenelläkään näyttelijällä jolle soitettiin ollut mahdollisuutta tulla hätiin. Kuvaussihteeri pelasti taas tilanteen soittamalla kapakkaan ja kysymällä onko siellä ketään näyttelijöitä. Juu, Santeri Kinnunen, joka suostui lennosta hommiin. Mainostusvaiheessa elokuvaa mainostettiin Santeri Kinnusella...

Journal Entry 3 by wingkirjakkowing at Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Sunday, February 17, 2019
Pysäytys-luvussa kuvataan Meikun sairaalan rampilla ja tuotantosihteeri yritti estää vierasta autoa ajamasta keskelle filmausta. Elinkuljetusautossa oltiin ymmärrettävästi vähän kyinä.
Tästä pääsemme varsinaiseen lukuun Kyyt, jonka perusteella olen harvinaisen tyytyväinen uravalintaani. Leffassa Kun piru tuli polkupyörällä sepän tölliin ja sepän vaimo sai uuden nenän (oikeesti!) Oli kohtaus, jossa Leif Wagerin katkaistun pään silmä- ja nenärei'istä tulee kyykäärmeitä ja apulaisohjaajan piti ne hankkia ja niitä "ohjata". Muistiksi itselle: Kun nostat elävää kyytä hännästä, pidä päällä koko ajan pieni vetkutus, silloin käärme on transsissa eikä tee mitään. Heti kun liike loppuu, se tikkaa. Luulen että en kokeile.
Leif Wager oli monen hänet tunteneen mielestä hieno herra, mutta minusta hän oli paatosta puhkuva ylinäyttelijä. Jo pienenä inhosin häntä, pitkään aikaan en ole vanhoja filmejä katsellut.
Vaikka teatterissa käynkin jonkin verran, etupäässä Lontoossa, niin onhan se sääli ettei esityksistä jää jäljelle mitään mitä katsella uudestaan. Leffoja voi katsoa niin monta kertaa kuin haluaa, näyttelijät eivät vanhene, esitys pysyy samana. Niitä voi näyttää kaverillekin. Niinpä filminäyttelijät meillä on aina, hyvässä ja pahassa (olisiko Wagerkin kehittynyt uransa aikana? En tiedä, mutta ne kammotusfilmit ovat ikuisia), vielä kauan näyttelijöiden kuoltua pääsemme ihastelemaan tai vihastelemaan heidän suorituksiaaan. Teatterinäyttelijät ja -esitykset joko unohdetaan tai tarinat jäävät elämään katsojien kertomina, mutta eihän se ole sama asia kun filmi.

Kuvassa Jeremy Irons lavalla Becketin näytelmässä Pitkän päivän matka yöhön, Lontoo 3/2018.

Journal Entry 4 by wingkirjakkowing at Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Monday, February 18, 2019
Silmät-luvussa oli yöllinen kohtaus hylkeen kanssa meressä. Viime keväänä Kaivarin rannassa seikkaili varsin peloton nuori hylje, jota minä tosin en koskaan nähnyt, kaverit kyllä. Se oli myös yrittänyt kiivetä jonkun purjelaudalle. Tässä se esittelee kalasaalistaan suurelle joukolle ihmisiä.

Journal Entry 5 by wingkirjakkowing at Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Monday, February 18, 2019
Lintu-luku puolestaan muistuttaa minua siitä, miten yhtenä juhannusyönä tapoin kivellä koirani minulle tuoman supikoiran pennun, joka hengitti vielä, mutta oli tajuton. Jälkikäteen kuulin, että tiukan paikan tullen supi esittää kuollutta. Jos olisin vain poistunut paikalta, niin niin olisi varmaan supikin. Tekevälle sattuu ja onhan supi vastustettava vieraslaji.

Journal Entry 6 by wingkirjakkowing at Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Monday, February 18, 2019
Sain kirjan loppuun ja onnittelen itseäni oikein kädestä pitäen siitä, että en ole elokuva-alalla. Loppupäässä luku Purku oli kyllä ihan uskomaton, miten tuotantoyhtiöltä loppui fyffendahl kun kuvaukset olivat purkissa Virossa, mutta lavasteet piti vielä purkaa ja tuoda takaisin. Vain kaksi tunnollista suomalaista jäi niitä kasaamaan, vaikka raha ei riittänyt enää ruokaan, vaan he elivät kioskinpitäjän armosta ja ylijäämäruoasta. Sekin muuttui, kun ympärillä pyörinyt venäläisjengi hakkasi kioskinpitäjän suomalaisten suosimisesta. Lavasteet olivat noin sadan tonnin arvoiset ja ne saatiin laivaan autolla, josta tippui ajaessa osia ja joka simahti laivan autokannelle...
Apu-va!
Tykkäsin kirjasta, vaikka kirjoitukset olivat aika epätasaisia. Pientä editointiapua olisi voinut antaa.

Journal Entry 7 by wingkirjakkowing at Sastamala, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Tuesday, February 19, 2019

Released 1 mo ago (2/19/2019 UTC) at Sastamala, Pirkanmaa / Birkaland Finland

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Outa1977 voitti 9-vuotisbookiversary -arvonnassani yhdeksän kirjaa; kirja kuussa yhdeksän kuukauden ajan. Tässä tulee ensimmäinen, hyviä lukuhetkiä!

Journal Entry 8 by outa1977 at Sastamala, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Friday, February 22, 2019
Olin jo ehtinyt autuaasti unohtaa, että voitin arvonnassa. Tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta ja varsinkin nuo Kirjakon päiväkirjamerkinnät on ihan huippuja. :) Kiitos kirjasta 1/9. Eiköhän tämä luentaan mene. Leffat kiinnostavat, vaikkakin lukeminen vie niiltä nykyään vähän liikaakin aikaa. Viime kesänä olin ensimmäistä kertaa Sodankylän elokuvajuhlilla. Varsin hieno kokemus!

Are you sure you want to delete this item? It cannot be undone.