Takakannesta:
Suljen oven, astun portaat alas. Poimin lapsen unohtuneet värikynät, pistän ne laukkuni miltei hädissäni.
Nenän takana vihloo.
En halua lähteä täältä. On lähdettävä.
Haluaisin kyetä kertomaan Henrikille tästä surusta, mutten osaa.
Ehkä hänkin itkee tänään. Kotona. Hampaita harjatessaan. Raitiovaunussa. Liikennevaloissa.
Eroavat surevat eroaan samaan aikaan, mutta yksin.
---
Tartuin kirjaan hyvin epäröiden. En tiedä, olisinko kahden edellisen Pulkkisen kirjan perusteella tätä muuten lukenut, jos en olisi unohtanut peruuttaa tätä kirjakerhosta. Onneksi annoin mahdollisuuden, sillä tätä oli nautinto lukea, vaikka teemat olivatkin raskaita. Kirjassa käsitellään kahta pääteemaa: eroprosessia ja päähenkilön siskon mielen sairastumista. Teemat toimivat hyvin yhdessä. Pelkästä erosta lukeminen olisi voinut käydä puuduttavaksi. Kirja nostattaa pintaan monenlaisia tunteita, joka on mielestäni hyvä. Välillä lukiessa kurkkua kuristaa, välillä naurattaakin. Kirjailija osaa kuvata mielestäni hyvin sitä, miten ihminen voi etääntyä toisesta, olla irrallaan, eikä saa sanottua asioita, jotka pitäisi sanoa. Pulkkisen Paras mahdollinen maailma oli jonkinlainen pettymys, tämä toi kiinnostukseni takaisin. Pastaruoista kirjailija vaikuttaa edelleen tykkäävän, sen verran niitä mainitaan tässäkin kirjassa.

Helmet haaste: Kirjassa kuljetaan metrolla (lyhyt maininta yhdellä sivulla, mutta kuitenkin).

Lukutuolille lainaksi Sastamalan kevätmiitissä. Palautuksella ei ole kiire. Lukuiloa!

Kiitos kirjalainasta ja miittiseurasta, outa1977! Ja siitä, että jaksoit organisoida mielle kivan viikonlopputapaamisen Pukstaavissa. Palauttelen luettuani.

Olipa monitasoinen kirja. Useamman tarinan ja aikatason sisällyttäminen kirjaan onnistui hyvin, vaikka hetkittäin mietin, olisinko lukenut niistä mieluummin erillisinä kertomuksina. Tämä kirja oli kovasti 'täynnä'. Eniten pidin nuoren ihmisen manian kuvauksesta, joka oli todella vakuuttava, myös vanhemmuuden, parisuhteen ja eron kuvaus oli tarkkanäköistä ja elämänmakuista. Poni- ja leijona -osiot jotenkin ärsyttivät ja sivuutin ne lähinnä silmäillen.

Iso kiitos lainasta, outa1977 - palauttelen, kunhan taas nähdään!

Palautuu outa1977:lle miitissä, suurkiitos kirjalainasta!

Kirja kotiutui. Jää toistaiseksi pysyvään kokoelmaan