Kätilön sisar
by Christine Lee | Biographies & Memoirs | This book has not been rated.
ISBN: Global Overview for this book
ISBN: Global Overview for this book
2 journalers for this copy...
Journal Entry 1 by 
Tarya
from Tammela, Kanta-Häme / Egentliga Tavastland Finland on Sunday, February 3, 2019
Tarya from Tammela, Kanta-Häme / Egentliga Tavastland Finland on Sunday, February 3, 2019
Kirjan esittely kustantajan sivuilla:
Sisar kertoo kuuluisan kätilön koko tarinan
Miljoonat ovat ihastuneet Jennifer Worthin Hakekaa kätilö -kirjojen tarinoihin Lontoon East Endissä, mutta hyvin vähän tiedetään Jenniferin elämästä muuten. Jenniferin sisaren Christine Leen koskettavat ja eloisat muistelmat vievät lukijan aluksi tyttöjen idylliseen lapsuuteen, joka loppuu dramaattisesti vanhempien avioeroon tyttöjen päätyessä sisäoppilaitokseen sydämettömyyteen ja laiminlyöntiin. Se kertoo kapinallisen Jenniferin lähettämisestä pois kotoa neljätoistavuotiaana ja molempien sisarusten kouluttautumisesta sairaanhoitajiksi.
Avioliittojen, lasten, ilojen ja surujen kautta sisarusten välinen yhteys säilyy halki vuosien. Jennifer keskittyy kätilön työn jälkeen ensirakkauteensa musiikkiin, ja Christinesta tulee kuvanveistäjä mutta menneet ikävät kokemukset lyövät silti varjon molempien elämään. Kätilön sisar on kiehtova osoitus kahden poikkeuksellisen naisen kestävästä siteestä.
Englanninkielinen alkuteos: The Midwife's Sister (2015)
Suomentanut: Satu Leveelahti
Otava 2015
- Eilinen hankinta Sörnäisten Fidasta, hinta 2,50 €.
Sisar kertoo kuuluisan kätilön koko tarinan
Miljoonat ovat ihastuneet Jennifer Worthin Hakekaa kätilö -kirjojen tarinoihin Lontoon East Endissä, mutta hyvin vähän tiedetään Jenniferin elämästä muuten. Jenniferin sisaren Christine Leen koskettavat ja eloisat muistelmat vievät lukijan aluksi tyttöjen idylliseen lapsuuteen, joka loppuu dramaattisesti vanhempien avioeroon tyttöjen päätyessä sisäoppilaitokseen sydämettömyyteen ja laiminlyöntiin. Se kertoo kapinallisen Jenniferin lähettämisestä pois kotoa neljätoistavuotiaana ja molempien sisarusten kouluttautumisesta sairaanhoitajiksi.
Avioliittojen, lasten, ilojen ja surujen kautta sisarusten välinen yhteys säilyy halki vuosien. Jennifer keskittyy kätilön työn jälkeen ensirakkauteensa musiikkiin, ja Christinesta tulee kuvanveistäjä mutta menneet ikävät kokemukset lyövät silti varjon molempien elämään. Kätilön sisar on kiehtova osoitus kahden poikkeuksellisen naisen kestävästä siteestä.
Englanninkielinen alkuteos: The Midwife's Sister (2015)
Suomentanut: Satu Leveelahti
Otava 2015
- Eilinen hankinta Sörnäisten Fidasta, hinta 2,50 €.
En ole vielä lukenut Hakekaa kätilö -kirjoja, mutta koko trilogia on kyllä hyllyssä odottamassa. Tv-sarjaa olen seurannut aina, kun mahdollista, ja se on kyllä jälleen yksi lisänäyte brittien laadukkaista tv-sarjoista.
Tätä kirjaa aloittelin tänään hieman, vaikka monta muutakin kirjaa on kesken. Alku vaikuttaa lupaavalta :)
Hurjalta kuulostavat neljä- ja seitsenvuotiaiden siskosten koulumatkat kaksistaan muun muassa junalla tai pari vuotta nuorempina kävellen pimennetyn kaupungin läpi. Lääkkeet olivat 1940-luvulla pikkuisen toista kaliiberia kuin nykyään:
"Meillä kummallakin oli usein vatsa kipeä, ja siihen me saimme tohtori J. Collis Brownen mikstuuraa, jonka maku oli meistä herkullinen. Se oli todella tehokasta ja paransi välittömästi vatsakivun. Sitä myydään edelleen, mutta morfiinin osuutta on vähennetty eikä teho ole enää samanlainen." :O :D
Tätä kirjaa aloittelin tänään hieman, vaikka monta muutakin kirjaa on kesken. Alku vaikuttaa lupaavalta :)
Hurjalta kuulostavat neljä- ja seitsenvuotiaiden siskosten koulumatkat kaksistaan muun muassa junalla tai pari vuotta nuorempina kävellen pimennetyn kaupungin läpi. Lääkkeet olivat 1940-luvulla pikkuisen toista kaliiberia kuin nykyään:
"Meillä kummallakin oli usein vatsa kipeä, ja siihen me saimme tohtori J. Collis Brownen mikstuuraa, jonka maku oli meistä herkullinen. Se oli todella tehokasta ja paransi välittömästi vatsakivun. Sitä myydään edelleen, mutta morfiinin osuutta on vähennetty eikä teho ole enää samanlainen." :O :D
Luin kirjan loppuun pari-kolme päivää sitten ja vaikka sen kaunokirjallinen anti oli vähäinen, erilaisten ihmisten elämät ja elämäkerrat ovat mielenkiintoisia ylipäätään. Pidin siitä, että kirjassa oli myös valokuvia kotialbumeista, vaikka ne olivatkin valikoituja.. ;) Tuo "Sisar kertoo kuuluisan kätilön koko tarinan" on vähän liioiteltu, kyllä kirja on enemmän Christinen kuin Jenniferin elämäkerta.
Jotenkin päällimmäiseksi tästä jäi mieleen - lapsuuden ja nuoruuden suoranaisten hylkäämisten ja rankkojen kokemusten lisäksi - jatkuva muutos: Christine ehti harjoittaa ainakin kolmea uskontoa ja asunto vaihtui jopa kertomuksen peräkkäisillä sivuilla. Maisemat siis muuttuivat usein, kartanoita (muotoonleikattuine puineen, kasvihuoneineen ja puutarhureineen) osteltiin ja kunnostettiin jatkuvasti ja vaikka sitten välillä jouduttiin tyytymään vaatimattomampiin taloihin, niissäkin oli yhdeksän makuuhuonetta ja ateljeetilat. Kerran tosin muutettiin "puolivalmiiseen aittaan", joka kuitenkin oli kauniilla paikalla kukkulan laella ja jossa oli puutarha. Se "aitta" taisi olla käännösvirhe :D Samoin vaihtuivat autot, välillä Christinen oli ihan pakko vaihtaa Mercedes Benzin urheiluato Porscheen tai toisinpäin. Christinellä riitti myös miehiä, mutta minkäs tyttö sille voi: ".. tajusin hyvin pian, että jälleen yksi mies halusi mennä kanssani naimisiin" :P Hirveän kypsältä ja harkitsevalta ei Christinen käyttäytyminen vaikuttanut missään vaiheessa enkä ihmettele, jos syynä siihen olivat ne lapsuuden kokemukset.
Hoitotyö ja sairaanhoidon opiskelu kiinnosti tässä tietysti myös ja olihan se opiskelu noihin aikoihin melko erilaista. Kolme kuukautta harjoiteltiin lähinnä kuumavesipullon oikeanlaista täyttämistä ja sitten lähdettiinkin sairaanhoitajaksi. Oppi tuli siis työn kautta, mutta jännää, että silti oltiin alusta saakka sairaanhoitajia, ei esimerkiksi apuhoitajia tmv. Ja jos tutkinto jäi kesken, lainattiin sairaanhoitajamerkkiä ystävältä, sillä konstilla Jennifer pääsi kätilökoulutukseen. No, mitään JulkiTerhikin tapaista systeemiä ei tietenkään ollut, mutta miten ihmeessä (kenen tahansa) sairaanhoitajamerkki riitti eikä papereita kysytty missään vaiheessa? :O
Jotain vuosilukuvirheitä kirjassa oli ja paikoin siinä sorruttiin aikamoiseen diipadaapaan :D Kirja tarjosi kuitenkin myös kiinnostavan aikamatkan. Suomeen verrattuna erilaista oli muun muassa se, että sota-aikana sai tanssia ja että sotilailta saadussa postissa oli eksoottisia postimerkkejä. Niinpä tietysti, kyseessähän oli Brittiläinen imperiumi ;) Hautajaisiin, vieläpä oman äitinsä, Christine pukeutui keltaiseen leninkiin. Kyllä ei meillä.. :O
Bletchleystä on viime vuosina tehty useampia tv-sarjoja, joten se oli tuttu, ja samaan aikaan tämän kanssa minulla oli kesken Colin Dexterin kirja, jossa myös korostettiin nimen perään lisättävien kirjainten määrää. Tämä on kyllä jokin brittien erikoisuus ja sitä paitsi kovin outo :O Tässä harmiteltiin, kun taidetutkinto tuo Christinen nimen perään vain kaksi kirjainta, BA:n, kun Jenniferillä oli oman nimensä perässä niin monta kirjainta, ettei hän "saa niitä kaikkia mahtumaan kirjekuoren päälle". Siinä Dexterin kirjassa ihailtiin nimen perässä olevia 11 kirjainta (FK, LK, LuK, KLKJ). Haloo, siis ihan oikeasti??! :O
Osallistun kirjalla Helmet-lukuhaasteeseen 2019. Haasteen kohdassa 30 luetaan kirja, jonka kannessa on kaupunkimaisema. Tässä sisarusten kuvan taustaksi on ympätty kaupunkikuva Mary Evans Picture Librarysta.
Jotenkin päällimmäiseksi tästä jäi mieleen - lapsuuden ja nuoruuden suoranaisten hylkäämisten ja rankkojen kokemusten lisäksi - jatkuva muutos: Christine ehti harjoittaa ainakin kolmea uskontoa ja asunto vaihtui jopa kertomuksen peräkkäisillä sivuilla. Maisemat siis muuttuivat usein, kartanoita (muotoonleikattuine puineen, kasvihuoneineen ja puutarhureineen) osteltiin ja kunnostettiin jatkuvasti ja vaikka sitten välillä jouduttiin tyytymään vaatimattomampiin taloihin, niissäkin oli yhdeksän makuuhuonetta ja ateljeetilat. Kerran tosin muutettiin "puolivalmiiseen aittaan", joka kuitenkin oli kauniilla paikalla kukkulan laella ja jossa oli puutarha. Se "aitta" taisi olla käännösvirhe :D Samoin vaihtuivat autot, välillä Christinen oli ihan pakko vaihtaa Mercedes Benzin urheiluato Porscheen tai toisinpäin. Christinellä riitti myös miehiä, mutta minkäs tyttö sille voi: ".. tajusin hyvin pian, että jälleen yksi mies halusi mennä kanssani naimisiin" :P Hirveän kypsältä ja harkitsevalta ei Christinen käyttäytyminen vaikuttanut missään vaiheessa enkä ihmettele, jos syynä siihen olivat ne lapsuuden kokemukset.
Hoitotyö ja sairaanhoidon opiskelu kiinnosti tässä tietysti myös ja olihan se opiskelu noihin aikoihin melko erilaista. Kolme kuukautta harjoiteltiin lähinnä kuumavesipullon oikeanlaista täyttämistä ja sitten lähdettiinkin sairaanhoitajaksi. Oppi tuli siis työn kautta, mutta jännää, että silti oltiin alusta saakka sairaanhoitajia, ei esimerkiksi apuhoitajia tmv. Ja jos tutkinto jäi kesken, lainattiin sairaanhoitajamerkkiä ystävältä, sillä konstilla Jennifer pääsi kätilökoulutukseen. No, mitään JulkiTerhikin tapaista systeemiä ei tietenkään ollut, mutta miten ihmeessä (kenen tahansa) sairaanhoitajamerkki riitti eikä papereita kysytty missään vaiheessa? :O
Jotain vuosilukuvirheitä kirjassa oli ja paikoin siinä sorruttiin aikamoiseen diipadaapaan :D Kirja tarjosi kuitenkin myös kiinnostavan aikamatkan. Suomeen verrattuna erilaista oli muun muassa se, että sota-aikana sai tanssia ja että sotilailta saadussa postissa oli eksoottisia postimerkkejä. Niinpä tietysti, kyseessähän oli Brittiläinen imperiumi ;) Hautajaisiin, vieläpä oman äitinsä, Christine pukeutui keltaiseen leninkiin. Kyllä ei meillä.. :O
Bletchleystä on viime vuosina tehty useampia tv-sarjoja, joten se oli tuttu, ja samaan aikaan tämän kanssa minulla oli kesken Colin Dexterin kirja, jossa myös korostettiin nimen perään lisättävien kirjainten määrää. Tämä on kyllä jokin brittien erikoisuus ja sitä paitsi kovin outo :O Tässä harmiteltiin, kun taidetutkinto tuo Christinen nimen perään vain kaksi kirjainta, BA:n, kun Jenniferillä oli oman nimensä perässä niin monta kirjainta, ettei hän "saa niitä kaikkia mahtumaan kirjekuoren päälle". Siinä Dexterin kirjassa ihailtiin nimen perässä olevia 11 kirjainta (FK, LK, LuK, KLKJ). Haloo, siis ihan oikeasti??! :O
Osallistun kirjalla Helmet-lukuhaasteeseen 2019. Haasteen kohdassa 30 luetaan kirja, jonka kannessa on kaupunkimaisema. Tässä sisarusten kuvan taustaksi on ympätty kaupunkikuva Mary Evans Picture Librarysta.
Taavinalle huomisessa myöhäisillan miitissä Dixissä :) Lukuiloa!
Olen lukenut Hakekaa kätilö -sarjasta ainakin kaksi ekaa kirjaa, mahdollisesti myös kolmannen. Kolmonen on kyllä hyllyssäni odottelemassa ja olisi tarkoitus lukea se vielä. Tämä on kyllä erittäin kiinnostava kirja! Kiitokset!
