Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2008, 3. p. , ensimmäinen pokkaripainos, 363 s.
Takakannesta:
Kun hiljattain leskeksi jäänyt Nikolai ilmoittaa halustaan mennä uusiin naimisiin, hänen tyttärensä tajuavat, että heidän pitää panna ikuiset kiistansa syrjään ja liittoutua pelastaakseen isänsä. Uusi morsian on botticellilaisen uhkea peroksidinlondi Ukrainasta ja hänen tavoitteenaan on saada -keinolla millä hyvänsä -toteutetuksi unelmansa ylellisestä länsimaisesta elämästä, vaikka sitten eläkeikäisen ukranalaissyntyisen englantilaismiehen uutena vaimona. Mutta myös Nikolai tavoittelee unelmiaan - ja kirjoittaa traktorien historiaa ukrainaksi.
Viisas, lempeä ja hauska romaani perheistä, haavojen paranemisesta, vanhuusiän koettelemuksista ja lohdusta sekä Euroopan historian perinnöstä viiden viime vuosikymmenen ajalta.
---
Kirjan nimeä tallennettaessa en saanut millään sanaa: ukrainaksi vaihdettua pieneen alkukirjaimeen. Näillä mennään! :)
11.9.2020: Nyt onnistuin muokkaamaan sanan oikein. Sain bc-foorumilla vinkin, että kannattaa jättää kaksi välilyöntiä sanan eteen.

Hauska, koskettava ja vähän erilainen tarina mitä yleensä olen tottunut lukemaan.
Välillä kirja jäi polkemaan paikallaan ja tympäännyin totaalisesti ukranalaisblondiin.

Kirja jatkaa matkaa postissa. Valintasi lauseen mitalla- virtuaalipussista. Lukuiloa!

Tämähän oli hyvä valinta, sillä olen ajatellut, että tämän voisi lukea. Kiitos kirjasta!

Olin lukenut tästä kirjasta paljon positiivisia kommentteja, mutta valitettavasti 40 sivua luettuani aloin selailla kirjaa eteenpäin ja jokainen lukemani pätkä osoitti saman tyylin jatkuvan. Kirjassa oli vain sellaista ihmissuhdehömppää, jota en jaksa lukea, jos kirjalla ei ole mitään muuta tarjottavanaan.

Miittiin tarjolle!

Miitistä mukaan rennoksi iltalukemiseksi.

En osannut odottaa tältä kirjalta mitään, ja se oli varmasti vain hyvä asia. En päässyt pettymään. Jos en saa otetta romaanista eli jos en ymmärrä, onko se lintu vai kala, alan nähdä sen elokuvana tai televisiosarjana. Tämän kohdalla kävi niin. Näin tämän brittikomediana. Henkilöhahmoina keskiluokkaiset ja keski-ikäiset vieraantuneet sisarukset, toinen akateeminen, toinen muodikas, sekoileva, originelli vanhus, stereotyyppinen juurikasvublondi-onnenonkija idästä, vähän fiksuja teinejä, kirjava joukko blondin miehiä, muutama asianajaja. Ihan mukiinmenevää katsottavaa, mutta ei herätä tarvetta katsoa sarjaa uudestaan.

Kirjassa oli oma huumorinsa, mutta erityisen hauskana en osannut sitä pitää. Vanhuksen petkuttaminen ja hyväksikäyttö ja häneen kohdistettu alistaminen ja väkivalta ei ole hauskaa. Pitkälle tarinan loppupuolelle asti olin pikemminkin kauhuissani kuin huvittunut. Lopun onnellinen - vähän erikoisella tavalla laajennettu - uusperhekuvio oli perin epäuskottava.

Ilman traktorien historiaa ja perheen historiaa tämä olisi ollut aika turha kirja. Lopun sodan lapsi - rauhan lapsi -asetelma on olemassa ja tuttu omastakin suvustani. Jos en tuntisi yhtä Neuvostoliitossa toisen maailmansodan aikana lapsena elänyttä, vanhempansa menettänyttä ja eri tätien mukana Saksan ja neuvostoarmeijan taisteluja milloin sinne, milloin tänne paennutta ihmistä, en ehkä olisi pitänyt perheen vaiheita sodassa uskottavina. Ainakaan kirja ei olisi herättänyt minussa mitään eläytymistä. Kertojasta löytyi vähän arkisempaa samastumispintaa, koska itsekukin saa kontolleen jossain vaiheessa enemmän tai vähemmän sekoilevia vanhuksia.

Jokaisena joulukuun päivänä ennen joulua vapautan maailmalle yhden kirjan. Näistä kirjoista muodostuu Bookcrossing-joulukalenterini . Tämä kirja on kalenterini kolmas luukku. Se on avattavissa Pääpostitalossa postikonttorissa 00100 noin klo 9.30.