Kuulin pöllön kutsuvan
1 journaler for this copy...
Journal Entry 1 by eijukka from Jyväskylä, Keski-Suomi / Mellersta Finland Finland on Thursday, January 24, 2019
Olen lukenut tämän ihanan ja sydämeenkäyvän kirjan parikymmentä vuotta sitten ja aivan samalla tavalla se taas johti kyyyneliin. Alkuperäinen intiaanikulttuuri on aina ollut sydäntä lähellä ja Cravenin kirja Kingcomen syrjäisestä kylästä kapean lahden pohjukassa, kyltästä, jossa kwakiutl-heimoon kuuluvat asukkaat hankkivat edelleen elantonsa merestä ja metsästä, koskettaa syvältä. Viisas vanha piispa lähettää nuoren Markin tänne kaukaisimpaan hiippakuntaansa ja tietää jotain mitä Mark ei tiedä: Markilla on vain kaksi vuotta elinaikaa jäljellä.
Hienosti ja vähäeleisesti, intiaanien vanhoja tapoja ja rituaaleja kunnioittaen kirjailija kuvaa kylän elämää ja myös sitä muutosta mikä on väistämättä edessä. Nuoret lähtevät, vanhat siirtyvät pöllön maahan ja niin nuori pappikin kuulee eräänä talviyönä pöllön huutavan nimeään ja tietää nyt mitä se merkitsee.
Kirja ei ole mitenkään sentimentaalinen, kuolemakin on täysin luonnollinen elämän päätös.
Kirja jää pysyvään kokoelmaani. Osallistun sillä "Maailman ympäri kirja kerrallaan"-lukuhaasteeseen sekä "Eläimelliseen haasteeseen".
Hienosti ja vähäeleisesti, intiaanien vanhoja tapoja ja rituaaleja kunnioittaen kirjailija kuvaa kylän elämää ja myös sitä muutosta mikä on väistämättä edessä. Nuoret lähtevät, vanhat siirtyvät pöllön maahan ja niin nuori pappikin kuulee eräänä talviyönä pöllön huutavan nimeään ja tietää nyt mitä se merkitsee.
Kirja ei ole mitenkään sentimentaalinen, kuolemakin on täysin luonnollinen elämän päätös.
Kirja jää pysyvään kokoelmaani. Osallistun sillä "Maailman ympäri kirja kerrallaan"-lukuhaasteeseen sekä "Eläimelliseen haasteeseen".