Nappasin tämän hetki sitten Hki-Vantaa lentoaseman kirjanvaihtohyllystä. Minulla on jo kaupasta ostamani kappale tästä kotona ja itse asiassa juuri luettavanakin.
Tämän rekkaan I-junassa matkalla tapaamaan Taryan ☺

Sain kirjan Book Swap -tuliaisina taavinalta, tarkkaan ottaen 23.1. Louhelan rautatieasemalla :D TBR-pinoissani odottaa Kissani Jugoslavia, en siis ole vielä lukenut yhtään Statovcin kirjaa.. Kiitos kirjasta!

* * * * *
Kirjan esittely kustantajan sivuilla:

Palkitun kirjailijan henkeäsalpaava romaani matkasta Euroopan ja ihmisen laidalta toiselle

1990-luvun alun Tiranassa nuori Bujar menettää isänsä, ja hänen paras ystävänsä Agim tuntee olevansa väärässä ruumiissa. Kommunistinen diktatuuri Albaniassa on päättynyt, ja maa kurottaa kohti Eurooppaa. Yhteiskunnan romahduksen aikaansaama kaaos saa pojat ottamaan kohtalon omiin käsiinsä: pakenemaan rannikolle aikeenaan päästä länteen.

Rooma, vuosituhannen loppu: nuori mies on valmis tekemään ja sanomaan mitä tahansa saadakseen uuden nimen ja uuden alun. Puolen maailmaa kierrettyään hän asettuu Suomeen. Mitä kaikkea ihmisen on uhrattava tullakseen omaksi itsekseen?

Kirja varattu toukokuulle, jonka hippasin sillä Toivelistahipassa.

Luin kirjasta eilen vajaat 50 sivua ja kun tämän päivän olemme vain laiskotelleet ja istuneet lukemassa ulkona (plus kahvitelleet pihalla aamupäivällä ja grillanneet iltapäivällä :) ), sainkin tämän luetuksi loppuun. Tarinan loppu olisi voinut olla parempi, mutta kokonaisuutena pidin kyllä kirjasta. Statovcin esikoiskirjaa en ole lukenut, vaikka siitä on minulla ollut kaksikin BC-kappaletta.

Käyn tänä iltana tai huomenaamulla kirkonkylässä lähettämässä SmartPost-paketin matkaan. Lukuiloa ja hyvää kesän jatkoa!

Kiitos, tämähän oli muistaakseni toivelistallani.

Tänään satuin katsomaan TV:stä matkailuohjelmaa, jossa käytiin Albaniassakin ja koska olen tätä juuri lukenut, kuuntelin sitä osuutta mielenkiinnolla. Siinä puhuttiin mm. verikostosta, johon tässäkin kirjassa jo viitattiin jossain tarinassa. Olen nyt s. 170. Olen pitänyt kirjasta paljon ja sitä tekee mieli säännöstellä eikä kiiruhtaa loppuun. Ehkä pitää välillä sulatella lukemaansa. Mutta Statovci kirjoittaa todella taitavasti. Kirjan teemat ovat riipaisevia, köyhyys ja häpeä ja identiteetti muun muassa.
Minulle käy usein niin, että en huomaa kansikuvan yksityiskohtia heti ja tämänkin kansikuvan punaiset korkokengät huomasin vasta luettuani kirjaa jonkin matkaa.

Merkitsen Kolmoishaastetta varten kohtia:
- s. 112: - - piilotan veitsen laukkuuni ja minun tekee kovasti mieli itkeä, mutta minä vain juoksen ja juoksen ja juoksen.
- s. 135: - Ho ho ho, Sandy aloittaa, tervetuloa huorat, hän jatkaa itsevarmasti mikrofoniin.
- s. 153: - - ja kaikki polttivat, taukoamatta ja kaikkialla, tupakkaa, tupakkaa, tupakkaa, nuoret ja vanhat, naiset ja miehet.
- s. 226: - - anteeksi, anteeksi, anteeksi että olen niin ruma - -
- s. 234: Päästä irti minusta, nainen sanoo enkä minä kuule, vaan toistan please please please.
- s. 265: Bujar, Bujar, Bujar on tuttu nimi minulle, hän sanoo - -

Olipa hienoa, että virtuaalimiitissä kirjaa ilmoittautui seuraavaksi lukemaan Eijukka. Hyviä lukuhetkiä tämän ja muiden kirjojen parissa ja paljon terveisiä Helsingistä.

Kiitos toukokuu!
Tiedän, että tämä Pajtim Statovcin kirja on melkoisen rankka ja siksi olen hieman vältellyt aiemmin sen lainaamista. Hänen kielensä on kuitenkin niin hienoa ja kun nyt kirja virtuaalimiitissä tarjoutui luettavaksi, päätin ottaa riskin. Sitä paitsi Albania maana kiinnostaa. Ja muuallekin matka kirjassa johdattaa, joten hissukseen lähden sen kanssa liikkeelle!

Enpähän malttanut edetä hissukseen kirjan kanssa vaan luin sen melko nopeasti, ehkä liian nopeasti ja päästyäni loppuun olin hämmentynyt. Ja minun täytyi palata takaisin alkuun, jossa anonyymi kertoja pohtii sukupuoli-identiteettiään.
"Olen mies joka ei voi olla nainen mutta halutessaan voi näyttää naiselta, se on paras ominaisuuteni, naamioleikki jonka voin aloittaa ja lopettaa silloin kun minulle parhaiten sopii."
Ja tätä leikkiä kirjailija kyllä leikkii koko kirjan ajan, välillä niin etten aina tiennyt, kuka on äänessä, yksi vai kaksi, nainen vai mies vai nainen miehen kehossa.
Pidin paljon kirjan alkupuolesta, varsinkin rankan elämän ja tapojen kuvauksesta Albaniassa 90-91-luvuilla ja Bujarin isän kertomista kansantarinoista. Useamman kerran tutkin kirjan kansipaperin kuvitusta ja mietin, mitä kaikkia symboleja se sisältää.
Kakkososassa putosinkin sitten kärryiltä. Transsukupuolisuuden kuvaus on kiinnostavaa, mutta matkat maasta toiseen hämmensivät.
Jotenkin ymmärsin, että trans = rajojen ylittäminen ja tässä kirjassa kirjailija todella ylittää rajoja niin konkreettisesti matkustamalla kuin oman identiteettinsä kanssa. Miten ihminen tulee nähdyksi muunmaalaisten silmin ja hyväksytyksi vaikka onkin erilainen?
Mutta en oikein tajunnut, miten ja miksi kahdesta parhaasta ystävyksestä tuleekin vain yksi kertoja vai onko hän ihan eri henkilö. Ja miksi kertoja muuttaa koko ajan henkilökuvaansa. Mutta kai hyvän kirjan kriteeri onkin, että se saa kysymään ja ihmettelemään eikä kaikkea tarvi ymmärtääkään. Kirjan kieli on kuitenkin upeaa ja jään kiinnostuneena odottamaan, että saan käsiini Statovcin uusimman Bolla-romaanin.
Kirja jatkanee matkaa kontrolloituna vapautuksena. Osallistun sillä BC-helmet 2021 haasteeseen kohdassa 29 (kirjan henkilön elämä muuttuu).

Lämmin kiitos eijukalle kirjasta, mukavasta kortista ja tuikitarpeellisista BC-tarroista! Aktiivisina geokätköilyaikoina kävin Montenegron lomalla lyhyesti myös Albanian puolella, mieluusti luen maasta lisää.

Koskettavaa ja kaunista tekstiä hämmentävässä tarinassa. Maat, tapahtumat, ajankuvat ja ehkä kertojaäänetkin vaihtuivat ja polveilivat nopeasti. Kaikkeen yhdistyi myös kansallisuuden, identiteetin ja seksuaalisuuden samanlainen aaltoilu ja paikoin kovin tuskallinenkin etsintä. Mukana oli taas ehkä myös hieman reaalimaailmasta irrallisiakin elementtejä. Huima kokonaisuus Pajtimilta jälleen.

Loput kirjasta luin vähän kiireessä, jotta sain annettua tämän sumakon kuriirikassiin Joensuun miitissä. Kirja voisi ansaita vaikkapa rauhallisen uudelleenluvunkin.

Osallistun kirjalla Delennan haasteeseen Matkustan ympäri maailmaa: Albania.
Olen vieraillut pikaisesti Albanian puolella Balkanin autoreissun yhteydessä.

Kiitokset kierrättäjille!

Hippa-kirja lähti matkaan halonhakkaajan luo sumakon kuriirikassissa Joensuun miitistä. Kiitokset kuriirille ja mukavaa kesää molemmille!

Kiitos!!! Tämä menee lukupinossa aika kärkisijoille :)

Lukupinossa on näköjään ollut vähän etuilijoita, mutta nyt tuli lukuvuoroon tämäkin. Eka lukemani Pajtim Statovcin kirja minkä luin, muttei takuulla viimeinen. Hieno tarina, taidokkaasti kerrottu ja upeaa kieltä. Identiteetin etsiminen ja ulkopuolisuuden tunne tulivat kertomuksesta vahvasti esiin. Ja ne kyllä jollain tasolla koskettavat lähes kaikkia ihmisiä, vaikkei noin dramaattisista tilanteista ja tunteista olisikaan kyse. Kirjassa oli myös jotain sellaista, joka sai minut ajattelemaan oman elämäni juttuja ihan uudesta kulmasta. Ehkä se liittyi siihen muuttuvaan identiteettiin.

Osallistun kirjalla Delennan Matkustan ympäri maailmaa -haasteeseen. Kirjassa käytiin monessakin maassa, mm. Albaniassa ja Serbiassa, mitkä minulta vielä puuttuvat listalta. Albaniaan olisi tyrkyllä toinenkin kirja, joten valitsen tässä kohdin haasteeseen Serbian. Kyllä muuten tulikin hyvää faktatietoa noista maista tässä kirjassa, aika heikkoa on ollut tietämykseni niiden suhteen.

Kuopion tapaamisesta lähti jonkun mukaan. Hyviä lukuhetkiä!

Nappasin miitistä mukaan. Pidin erityisesti Statovcin Bollasta ja yleisesti hänen kirjansa avaavat kiehtovia ikkunoita minulle tuntemattomaan maailmaan ja kulttuuriin.

Pidin tästä kirjasta todella paljon! Statovcin kirjoissa pääsee aina kurkistamaan itselle vierasta maailmaa ja kulttuuria ja saa uutta ajateltavaa. Pidän myös kirjoitustyylistä ja kerronnan tiiviydestä. Tämä kirja on kovin ajankohtainen kuvatessaan identiteettiä, sukupuolta, ulkopuolisuutta, pakolaisten elämää.

Piti viedä tämä miittiin mutta en päässytkään paikalle, joten annan kaverille.