Valvojaiset, palkittu kirja, oli jotenkin ristiriitainen lukukokemus, toisaalta ihastuttavaa kieltä, toisaalta outo, joka tapauksessa hyvin irlantilainen. Melkein kuuli puheen ja irlantilaisen kansanmusiikin taustalla, vaikka en ole koskaan maassa käynyt.
Kirja ei ole myöskään helppo luettava. Henkilöitä on paljon, keskeinen perhe ja suku on todella monilapsinen ja laaja, kirjassa hypellään vallattomasti eri aikatasoissa eikä lukija kuten ei myöskään kertoja Veronica tiedä aina, mikä on totta, mikä kuviteltua tai uneksittua. Menetyksen tunne nuoremman veljen Liamin tehtyä itsemurhan hukuttautumalla, on syvä ja ilmenee eri tavoilla eri perheenjäsenten kohdalla. Kirjan tunnelma on paljolti oudon seksuaalisväritteinen ja kieli toisinaan melkoisen ronskia.
Veronican kuollut isoäiti on keskeinen henkilö kirjan alusta loppuun ja Veronica muistelee ja kuvittelee hänen tekojaan ja ajatuksiaan kautta kirjan.
"Ihmiset, hänellä (Adalla) oli tapana ajatella, eivät muutu, he ainoastaan paljastuvat... Hyvyys: se oli suuri mysteeri."
Valvojaiset on joka tapauksessa kirja, joka ei jätä lukijaansa kylmäksi, jos ei muuta niin ainakin ymmälleen ja miettimään Hegartyn perheen monimutkaisia suhteita!

Osallistun kirjalla "Maailman ympäri kirja kerrallaan"-haasteeseen.

Kirja vapautuu villisti jonnekin Jyväskylän yliopiston päärakennukseen.
Löytäjälle lukuiloa!

Kiitos miittiseurasta Vanhan kirjan päivillä ja kirjasta!

Vapautuu Raahen kirjamessuille. Lukuiloa!