On vuosi 1938. Hanna on vilkas ja omatoiminen ylioppilastyttö, joka matkustaa Lontooseen englantia oppimaan ja maailmaa näkemään.

Vie tietysti oman aikansa tottua englantilaisperheen elämäntapaan, ja monia hassunkurisia kommelluksia sattuu. Kommelluksen kautta Hanna tutustuu Patrickiinkin. Hanna sananmukaisesti törmää poikaan. Nuoret rakastuvat auttamattomasti toisiinsa, vaikka aika ei olekaan otollinen. Sodan enteet lisääntyvät päivä päivältä, asetakit ilmestyvät Lontoon katukuvaan. Ja vihdoin Hannan on otettava vastaan tosiasiat. Miten kipeältä tuntuukaan luopua Patrickista ja paljosta muusta, johon jokaisella nuorella tulisi olla oikeus!

Voi elämän kevät! on taitavasti kirjoitettu nuortenromaani. Se on vauhdikas ja hauska ja samalla kertaa vakava, ajatuksia herättävä kirja.

Anni Lahtinen sai 1981 edellisestä nuortenromaanistaan 'Jättiläisen tasku' Valtion kirjallisuuspalkinnon.

Kaikenlaista sitä löytää hyllystään. En edes muista, mistä tämä on ilmaantunut. Nuortenkirjassa ollaan siis 2. maailmansodan kynnyksellä Lontoossa. Suomalainen tyttö lähtee vähän katsomaan maailmaa ja piikomaan englantilaisperheeseen ja kieltä oppimaan. Vähän sellaista vanhempaa au pair -meininkiä siis. Eläväistä kieltä tässä oli. Mieleeni jäi mm. miten perheen Mary-rouva "hulmusi alas portaita". Taisi olla jokin fiini liehukeaamutakki päällä.
Maitomiehet sun muut tavarankuskaajat olisivat kyllä kaivanneet MeToo-liikkeen oppeja, kun epäasiallisia kommentteja heittelivät.

Eteisen ikkunalaudalla.
***
Suomenkielinen keskustelufoorumi: http://www.bookcrossing.com/forum/30