Kuvaus:
Kertomus kasvusta, kivusta, isyydestä ja kaiken läpi leikkaavasta luovuudesta. Ymmärrän varmaan toden teolla, millaista oli olla isänä minulle, vasta kun omat lapseni toistavat samat virheet. Aikuisuuden kynnyksellä viestikapulaa siirrettäessä kapulan kuuluu poltella sormissa. Se on koko juoksun dramaattisin vaihe. Kukaan kantajista ei tiedä, lähteekö hän ankkurimatkalle vai siirtääkö vain kapulaa eteenpäin. Värityskirja on tekijänsä omiin kokemuksiin perustuva, raadollisen rehellinen romaani, joka kuvaa tavallista elämää epätavallisissa puitteissa. Se on tarina minuudesta ja siitä, kuinka maailma voi kadottaa värinsä.
********
Luettu 2.2.19
Mielenkiinnolla luin tämän. Etukäteen en tiennyt Annalasta mitään, hevimusiikkia en kuuntele ja Mokomakin on siten mulle aivan outo ja tuntematon. Mutta Annala osaa kirjoittaa!
Suosittelen lukemaan myös Annalan Paaston!

Hippa myntti!

Kiitoksia toivelistakirjasta, Tyrnimarja! Mokoman musiikkia olen kuunnellut useita vuosia, joten sikäli Annalan tekstit ovat tuttuja. Siksipä tämän kirjan lisäsinkin toivelistalleni.

P.S. Jos ei metallimusiikki lähde, niin Mokomalla on biiseistä myös kaksi levyllistä akustisia versiointeja - Varjopuoli ja Laulurovio.

Värityskirja on tekijänsä omiin kokemuksiin perustuva, raadollisen rehellinen romaani, joka kuvaa tavallista elämää epätavallisissa puitteissa. Se on tarina minuudesta ja siitä, kuinka maailma voi kadottaa värinsä.

Tätä on niin kovasti kehuttu, että odotin jotakin enemmän. Mitä? Sen kun tietäisi. Kannessa lukee "romaani", mutta vahvasti tässä on omaelämäkerran maku. Tiedä sitten, mikä on se fiktiivinen osuus. Uskoisin, että jos on kokemusta kiusatuksi tulemisesta tai masennuksesta, kirja voi iskeä varsin kohdilleen.

Kirja etenee episodimaisesti harppauksin ajassa eteenpäin, joten soveltui ihan hyvin reissulukemiseksi, johon tuli pieniä lukutaukoja väliin.

Olen kuullut niin monen kehuvan kirjaa, etä pakkohan se on vihdoin ja viimein lukea kun kerran eteeni osui. Mokoman musiikki ei kuulu omaan repertuaariin, joten tutustun Annalaan ihan avoimin mielin.

Päivänä jolloin mikään paksu kirja ei houkuttanut, valitsi tämän. Minuakin jäi mietityttämään omaelämäkerrollisuus eli oliko kirjailija Annala nyt miten paljon lisännyt fiktiota. Mutta kiinnostava kirja ja vaikka itse Mokoman musiikki ei kolise, myös pala kotimaists rockhistoriaa. Ja pääaihekin oli tärkeä. Kiitos siis tästä. Katsotaan mihin Värityskirja seuraavaksi matkaa.