Ruskeat tytöt

by Koko Hubara | Other | This book has not been rated.
ISBN: Global Overview for this book
Registered by wingPiikuwing of Turku, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland on 1/11/2019
Buy from one of these Booksellers:
Amazon.com | Amazon UK | Amazon CA | Amazon DE | Amazon FR | Amazon IT | Bol.com
4 journalers for this copy...
Journal Entry 1 by wingPiikuwing from Turku, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland on Friday, January 11, 2019
Minä olen koko ajan
olemassa riippumatta
rasismista tai valkoisuudesta.

Me olemme olleet täällä
aina, vuosisatojen ajan,
tässä maassa,
sinä ja minä, me,
Ruskeat Tytöt.

Journal Entry 2 by wingPiikuwing at Parainen, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland on Wednesday, January 16, 2019
Tämä kirja on kirjoitettu Ruskeille Tytöille, ei siis ihme että minä, keski-ikäinen valkoinen nainen (huomaa pienet alkukirjaimet) en ihan täysillä pysty samaistumaan siihen. Luonnollisesti itsekin olen kuullut etenkin nuorempana kaikenlaista nimittelyä ja vähättelyä, mutta ilman niitä etuliitteitä joita Ruskeat Tytöt saavat osakseen. Joitakin asioita en ilman tätä kirjaa olisi osannut edes kuvitella; miten Ruskea Tyttö joutuu pitämään vaaleamman lapsensa syntymätodistusta mukanaan matkoilla, ja vaikkapa se että joku idiootti kampaaja maksattaa nuorella asiakkaallaan rikki menneet sakset koska asiakkaan hiukset olivat "vääränlaiset". Tämä kirja ansaitsi tulla kirjoitetuksi, ja se varmasti kolahtaa täysillä kohderyhmäänsä.

Varattu Taryalle.

Journal Entry 3 by wingTaryawing at Turku, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland on Friday, January 18, 2019
Sain Hubaran kirjan tänään Tiirikkala-miitissä, kiitokset! Kirja sujahti aikoinaan toivelistalleni, kun olin lukenut siitä ja kirjailijasta, jostain lehdestä tai sitten netistä, sitä en enää muista. Näin alkuvuodesta on helppo täyttää Helmet-lukuhaastetta, eiköhän tämäkin siihen sovi :)

Journal Entry 4 by wingTaryawing at Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Wednesday, March 27, 2019
Kirja varattu duffelille, jonka hippasin sillä Toivelistahipassa. Pitääpä kaivella kirja esiin jemmastaan ja jatkaa lukemista :)

Aloittelin kirjaa varmaankin jo tammikuussa, mutta sen lukeminen jäi kiireellisempien luettavien jalkoihin. Muistaakseni kirjan alku oli aika raivostuttava. Miten ihmeessä Hubara näkee pelkästään ongelmia kaikkialla ja ottaa kaikesta itseensä? Tuolla elämänasenteella kuka tahansa tekee elämästään todella vaikeaa. Kaikenlaisia ikävyyksiä on ihan kaikilla tässä maailmassa, myös meillä valkoihoisilla kantasuomalaisilla. Ajatellaanpa vaikka puolta miljoonaa valkoihoista suomalaista evakkoa, jotka menettivät kotinsa, eläimensä, elinkeinonsa, omaisuutensa, kulttuurinsa ja perheenjäseniään - ja kaikkien niiden sota-ajan kauheuksien ja pakkomuuton jälkeen kokivat vielä kaltoinkohtelua muilta suomalaisilta, olivat tyhjän päällä, kun evakkojunia käännytettiin, koska tulijoita ei haluttu ottaa vastaan, evakkoperheet saivat aloittaa uuden elämän asuen maakuopassa, kunnes omin käsin rakensivat kodin ja paremman elämän itselleen ja lapsilleen, ja vielä vuosia, ellei peräti vuosikymmeniä, myöhemmin heitä haukuttiin ja pilkattiin ryssiksi kouluissa ja muissa yhteisöissä. Vaan mitä tekivät nämä karjalaiset? Eivät ainakaan uponneet itsesääliin, nähneet salaliittoja kaikkialla ja alkaneet vihata ja parjata kaikkia kuten Hubara. Toinen ryhmä, jonka elämänasenteesta Hubara voisi ottaa mallia, ovat suomenruotsalaiset. Erästäkin suomenruotsalaista työkaveriani vuosikausia seuranneena en yhtään ihmettele, että sillä vähemmistöllä on muita suomalaisia vähemmän esimerkiksi sydänsairauksia. Harva suomenruotsalainen rypee itsesäälissä ja masentuu totaalisesti, jos jokin asia ei onnistu, vaan keksii tilalle jotain muuta, eikä heistä nyt niin moni ole syntynyt kultalusikka suussa. Esimerkiksi ruotsinkielisellä Pohjanmaalla asuu aivan tavallisia työtätekeviä suomalaisia eikä heidän koulutus- tai tulotasonsa ole mitenkään korkea.

Tuo edellä oleva evakko-osio perustuu oman sukuni tarinaan eikä kovin helppoa ollut Suomeen aivan 1980-luvun lopulla pakolaisleiriltä tulleilla ystävilläni, jotka ovat positiivisimpia ihmisiä, joita tunnen. He ovat välittömyydellään ja ystävällisyydellään saaneet hirmuisen määrän ystäviä niin oppilaitoksistaan, työpaikoistaan kuin naapurustostaan, ja kuinkahan moni muu tamperelainen, anteeksi: valkoihoinen kantasuomalainen, on vielä lisäksi muuttanut käsityksiään ulkomaalaisista ja nimenomaan pakolaisista juuri heidän ansiostaan. Oman pienen osani olen minäkin saanut samanlaisesta kohtelusta julkisilla paikoilla kuin Hubara-parka. Syynä on tietenkin ollut se, ettei perheeni ja ystäväpiirini ole koostunut valkoihoisista kantasuomalaista. Mutta miksi pitäisi ehdoin tahdoin ylläpitää omaa pahaa mieltä? Jos haluaa muuttaa ihmisten asenteita ja käyttäytymistä, se ei onnistu vihaamalla ja olemalla katkera.

Kirjan alku siis yllätti ja ehkä vähän järkyttikin, siis se, miten itsekeskeinen ja aggressiivinen Hubara on. Ei ihme, että hän on tarvinnut paljon mielenterveyspalveluita - asia, josta hän on avautunut tv-ohjelmassa. Jos välillä näkisi sen lasin puolitäytenä ja pystyisi luopumaan katkeruudesta ja vihasta ainoina tunteina, elämä saattaisi helpottua kummasti. Veikkaanpa, että aika paljon tämä maa - eli me valkoihoiset kantasuomalaiset - on Hubaralle myös antanut: ilmaisen peruskoulu-, lukio- ja yliopistokoulutuksen ja terveyspalvelut nyt ainakin. Nämä olisivat jääneet hänelle Jemenissä vain haaveeksi, siellä tyttö ei ehkä edes saa oppia lukemaan, vaikka ihonväri olisi kuinka oikea. Jemenin yli 15-vuotiaista naisista 74,8 prosenttia on lukutaidottomia.* Kiitollisuus on tälle naiselle ilmeisesti aivan vieras asia. Kirjan alku yllätti ehkä eniten siksi, että vähän aiemmin luin Hubaralta ihan fiksuja kolumneja, no, nehän toki ovat tätä kirjaa tuoreempia. Pelkäänpä, että negatiivisuudellaan Hubara saa aikaan juuri päinvastaisen reaktion kuin mitä hän tavoittelee.

Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Kaikki ei aina johdu ihonväristä, Hubara.

* https://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_04_02_lukutaito.html

Journal Entry 5 by wingTaryawing at Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Wednesday, July 08, 2020

Released 9 mos ago (7/9/2020 UTC) at Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Hubaran kirja siirtyy eteenpäin huomisessa kirjanvaihtomiitissä. Kirja jäi minulla kesken, lukuaikaa on ollut vähän ja haluan käyttää aikani positiivisempiin asioihin. En usko, että Hubara on kovasta kohtalostaan ja kaikista kärsimyksistään huolimatta kokenut mitään sellaista, jota minä, ei-valkoihoiset ei-kantasuomalaiset perheenjäseneni ja/tai ei-valkoihoiset ei-kantasuomalaiset ystäväni emme olisi vuosien mittaan kokeneet niin viranomaisten kuin tavallisten kaduntallaajien taholta enkä jaksa piehtaroida ikävissä asioissa.

Isot kiitokset, kun otat vinon pinon kirjoja pk-seudun crossareille kuriroitavaksi, toukokuu!

Lue ja vapauta - BookCrossing.com


Edit 9.7.2020: Ei se ollut mikään vino pino vaan jättisäkki! :O Kiitos ja anteeksi!

Edit 5.9.2020: Tapaan tänään duffelin ja annan hänelle samalla yhden Hubaran kolumneista kirjan väliin lisättäväksi. Se valottaa kirjoittajaa vähän eri kantilta (lue: sisältää fiksuja ajatuksia, ei valittamista) :P

Journal Entry 6 by wingduffeliwing at Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Tuesday, August 11, 2020
Kiitos kirjatoiveen täyttämisestä!

Muoks. Seuraavaksi Annimannille toivelistahipan kautta.

Journal Entry 7 by wingduffeliwing at Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Sunday, November 01, 2020
Aika samanlaisin ajatuksin minäkin tätä luin kuin edelliset lukijat.

Nuorempana – rasismin kiivaana vastustajana ja tiukkana feministinä – olisin ehkä pitänyt tästä kovastikin, mutta nyt se ei kauheasti koskettanut itseäni ja maailmaani. En luonnollisestikaan pysty omakohtaisesti samastumaan aiheeseen, ja toisaalta täällä itä-Helsingissä Ruskeille Tytöille kyllä samastumiskohteita riittää. Tiedän myös, etteivät kaikki nuoret ”Ruskeat Tytöt” koe kohdanneensa rasismia tai syrjintää ihonvärinsä takia.

Mietin lukiessani myös, että aika monet näistä Hubaran nostamista epäkohdista esim. työelämässä koskevat myös erilaisia vammaisryhmiä. Eli ette ole yksin ongelmienne kanssa, jos se yhtään lohduttaa.

Jännä muuten, että itselläni on aika vastaavanlaisia kokemuksia hiusten koskettelusta ja niiden ihmettelystä lapsena Israelin-vuodeltamme. Omaa punertavaa ja siskoni vaaleaa tukkaa haluttiin tuolloin 70-luvulla kokeilla ja hiplata vähän joka käänteessä. Me toki olimme siellä vain väliaikaisesti, mutta aika universaali ilmiö tuo tuntuu olevan. Ette ole yksin tässäkään asiassa!

Ei ole missään nimessä tarkoitus vähätellä näitä kokemuksia, mutta itse tykkään nykyään ottaa vähän perspektiiviä asiaan kuin asiaan, enkä myöskään jaksa enää nähdä syvempiä merkityksiä joka asiassa. Se on toki helppoa, jos kokemukset eivät ole omakohtaisia.

Oliko tässä myös vähän syyllistävä sävy, joka sai ainakin itselläni aikaan lievän vastareaktion? Ja mitenköhän nämä kaikki asiat mahtavat Jemenissä olla?

~~~

Mihinköhän mä muuten olen piilottanut sen Taryan mainitseman lehtileikkeen? Ei näy missään, kääk!

~~~

Kouluhaaste: 9. Elämänkatsomustieto
Kolmoishaaste: Kirja alkaa näillä kolmella lauseella:
This nightmare called multiculturalism. This nightmare called multiculturalism. This nightmare called multiculturalism.

Journal Entry 8 by wingduffeliwing at Espoo, Uusimaa / Nyland Finland on Monday, February 22, 2021

Released 1 mo ago (2/22/2021 UTC) at Espoo, Uusimaa / Nyland Finland

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Koronan takia kirjan kulku hieman viivästyi, mutta pääsihän tämä vihdoin seuraavaan päämääräänsä. Mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä lukuhetkiä!

Journal Entry 9 by wingAnnimanniwing at Espoo, Uusimaa / Nyland Finland on Saturday, February 27, 2021
Kiitoksia! Tämä kirja kiinnostaa ja vähän jännittääkin, koska Hubara on melko ristiriitainen henkilö – varmasti juuri tuon muissa journaleissa mainitun kiivautensa takia – ja haluaisin ymmärtää häntä paremmin.

Are you sure you want to delete this item? It cannot be undone.