Takakannesta:

"Siinä mies makasi kukkivien pensaiden juurella kuin prinssi Ruusunen ikään, mutta Erja ei saanut häntä heräämään suudelmalla! Ei, tarvittiin paljon kovempia otteita - niin kuin jatkossakin. Ja mikäli Erja oli elätellyt jotain toiveita, niin hyvin pian hän totesi, että prinssi ja puoli valtakuntaa näyttivät saavuttamattomilta."

*Varattu Taryalle*

Saka74 oli ystävällinen ja lupasi kuriroida kirjan johonkin miittiin, jossa hän ja Tarya ovat paikalla. Hyviä lukuhetkiä Taryalle ja kiitokset kuriirille!

Sain kirjan tämän illan vakiomiitissä Musiikkitalolla, kiitos Flower78 sekä kirjaa roudannut Saka74! Miitissä en muistanut sen aiemman lukemani Niemen kirjan nimeä, mutta sehän oli Pitipäs sattua (https://www.bookcrossing.com/journal/15124114/). Tämänkin vien varmaankin äidilleni luettavaksi.

Itse asiassa aloittelin kirjaa jo tänään, kun jatkoin miitin jälkeen kahvittelua ystävänpäiväkorttien kirjoittamisen merkeissä :)

Luin kirjan loppuun jo muutama päivä sitten ja kyllähän se kelpo viihdettä oli! Erjasta paljastui uusia puolia tarinan edetessä, vaikka tarmokas nuori nainen hän oli jo kirjan alussa ;)

Kirjan ilmestymisajankohta näyttäytyi näin vuonna 2019 luettuna jo hieman nostalgiselta: matkalle lähtiessään päällikkö kehotti soittamaan autoon (ts. autopuhelimeen) tai Tampereelle, Finnjet lähti Katajanokalta ja lounasruokaloissa "tuoksui" kahvin lisäksi tupakka. Nyt on kyllä jo vaikea muistaa, että tuo viimeksimainittu - ja iljettävä - asia oli edes mahdollista.. :O

Samaan aikaan tämän kanssa minulla oli kesken vuonna 1930 ilmestynyt Hiiliristi (joka muuten on nyt kuriirin hallussa ja matkalla tämän kirjan rekkaajalle!), jossa todettiin akkavallan olevan maailmanlopun merkki. Niinpä heti tämän kirjan alussa ilahdutti tämä:
"Siis mies. No, sen melkein olisi voinut arvata. Naisjohto pistäisi työntekijöiden hihat heilumaan eikä sallisi tämänkaltaista velttoilua." :D

Paikoin Niemellä olivat possessiivisuffiksit hukassa ja henkilökohtaisesti pidän enemmän syreenistä kuin sireenistä, siis jos kyse on kasvista eikä palo- tms. sireenistä. Hiukan hassua kirjassa oli se, että suomen kielen opiskelija ei osaa kirjoittaa opiskelualaansa oikein.. Lintulajien kanssa tässä oli myös ongelmia, eivätköhän ne kuhertelijat ole kuitenkin turturikyyhkyjä ;)

Lisäksi kirjassa harmitti se, että tarinassa kierrettiin Suomenlinnan nähtävyyksiä ja kerrattiin saar(i)en historiaa monen sivun verran. Eipä siinä muuten tietenkään mitään, hieno juttu, mutta miten sattuikin, että 6.1.–6.12.2018 voimassa olleen Suomenlinna 1918–2018 -haasteen aikaan käsiini ei osunut ainuttakaan kirjaa, jossa Viaporia olisi edes sivuttu, vaikka ennen haastetta niitä oli monta (ja niistä sain osasyyn haasteen perustamiseen). Ja nyt haasteen päätyttyä niitä tulee taas vastaan!

Niemestä ei saa kaivetuksi oikein mitään tietoja, ei edes sitä, onko nimi oikea vai salanimi, joten Kahavia..-haasteeseen tällä ei voikaan osallistua. Seuraava lukija on kuitenkin jo tiedossa :)

Viikonloppuna eteenpäin seuraavalle! Lukuiloa!

Ihan hyvä ja mielenkiintoinen juoni, päättyi onnellisesti. Kannattaa lukea.

Kirjan palautus.

Tämän päivän ohjelma muuttuikin näköjään täysin, joten kipaisen viemään taas muutaman kirjan remontin tieltä Columbuksen OBCZ-hyllyyn. Käy nappaamassa sieltä luettavaa!

Nähty Columbuksessa, jossa Tarya on kevään aikana kipaissut aika monta kertaa...