Kirjan esittely kustantajan sivuilla:

Eräänä päivänä säveltäjä Adam Anker poimii maasta hiuspinnin, ja muistot ryöppyävät hänen mieleensä. Adam muistaa aurinkoisen päivän Uudessa-Seelannissa, jolloin hänen elämänsä muuttui iäksi. Kasvot holokaustinäyttelyn valokuvassa. Viimeiseksi jääneen keskustelun tyttärensä Miriamin kanssa – nuoren naisen, jolta hän vei oikeuden omaan menneisyyteen.

Vanhan, sokean juutalaisnaisen opastamana Adam palaa vanhalle mantereelle ja rikkoo hiljaisuuden, josta on tullut hänen elämänsä. Löydettyään Krakovassa totuuden vaietusta sukutaustastaan hän on viimein valmis kohtaamaan pienellä ruotsalaisella saarella naisen, joka kerran pakotti hänet tekemään mahdottoman valinnan.

”Ääni ei aina ole hiljaisuuden vastakohta. Ääni voi myös ulottua hiljaisuuden kuilun yli, kätkeä sen alleen. Ehkä minun musiikkini tapauksessa oli juuri niin. Loin sitä peittääkseni hiljaisuuden.

Milloin aloin kuulla soittoa? Erottaa pakoilevia ääniä, joiden poissaolo oli ollut koko olemassaoloni keskus, kuin sokea piste silmässäni?”

Englanninkielinen alkuteos: Sonata for Miriam (2008)
Suomentanut: Anuirmeli Sallamo-Lavi

Gummerus 2009

Tämä Olssonin kirja on Pikkiksen toivelistalla, joten otanpa kirjan mukaani Turun BC-miittiin, sillä Vinya on lupautunut kuriiriksi :)

Isot kiitokset kuriirille ja lukuiloa Pikkikselle!

Kirja kuriirin hallussa. :)

Kirja jatkaa matkaansa Pikkikselle.

Kiitos Taryalle toivelistakirjasta ja Vinyalle kuriirina toimimisesta :)! Kirja on onnellisesti perillä.

Olen pitänyt Olssonin kahdesta aiemmin lukemastani kirjasta, mutta tästä en oikein saanut otetta. Kirja oli minusta alakuloinen ja jotenkin surullinen alusta loppuun, enkä tykkää lukea sellaisia kirjoja, joissa ei oikein ole mitään valonpilkahdusta. En myöskään oikein pysynyt kärryillä kirjan henkilöissä, johtuen ehkä osittain siitäkin, että kirjan lukemisessa oli useamman päivän taukoja. Tarina sinänsä oli ihan hyvä, mutta nyt ei vain napannut.

Lukuiloa seuraavalle lukijalle!