Alkuteos: Four letters of love
Suomennos: Eva Siikarla
333 sivua

Takakansiteksti:
Dublinilaisen Nicholas Coughlanin lapsuus loppuu kun hän on kahdentoista. Isä päättää ryhtyä taidemaalariksi, hän luopuu turvallisesta virastaan ja matkustaa koko kesäksi vaimonsa ja poikansa luota Irlannin länsirannikolle tekemää omia ihmeitään. Jumala on puhunut hänelle.
Saaren hiljaisuudessa syntyneen Isabel Goren elämässä tapahtui jotakin outoa kun hän eräänä päivänä tanssi veljensä Seanin hyräilyn tahdissa. Ympäri, ympäri, ympäri. Sitten musiikki loppui. Niin loppui myös leikki. Sean oli halvaantunut. Syyllisyys heittäytyi yksitoistavuotiaan Isabelin ylle kuin hautova kaapu.
Lukija arvaakin jo, että näiden kahden lapsukaisen tiet kohtaavat joskus. Aika vierähtää. Nicholasin perheen elämä muuttuu yhä vain oudommaksi. Isabel lähtee saarelta.
Kirjan tunnelma on kohottava ja herkkä. Se kertoo merkillisen, jumalallisen tarinan, hienosti, lämpimästi, koskettavasti lempeän huumorin hellimänä.
Lopussa tapahtuu ihme. Myös lukija kokee sen.

Miittiin käy kirjan tie. Kukahan sen mukaansa vie?
Lukuiloa!

Miitissä ei kukaan napannut, joten kirja joutui Sanomataloon odottelemaan nappaajaa.
Lukuiloa löytäjälle!