"Kun hengenlähtö on lähellä, elämän tärkeysjärjestys kirkastuu väkisinkin. Itämeren yllä koettujen kauhunhetkien jälkeen Hermann päättää

1. tehdä vaimonsa yhtä onnelliseksi kuin hääpäivänä kauan sitten 

2. olla aikuistuvalle tyttärelleen ja lapsekkaalle pojalleen maailman paras isä 

3. saada vaateliaan kattinsa kuriin. 


Rakkaus on tekoja, mutta tekevälle sattuu – ja kommunikaatio vasta vaikeaa on, sillä vaimo puhuu yhä useammin aidasta ja Hermann aidanseipäästä. Sisusta santsikuppiin, talvitapahtumatuotannosta tuulipukukansaan, känkkäränkästä kalsarikänneihin, halista hallaan – aina sanat eivät kiitä tai riitä, kun Hermann etsii tietä suomalaiseen sydämeen. Menossa mukana ovat zombikulkue, Pyhä Nikolaus ja Lucia-neito sekä joukko uusia saunakavereita, Linnan juhliin valmentautuva naapurin tervaskanto ja taiteilija nimeltä Synnöve. Hersyvässä romaanissa sukelletaan katajaisen kansan mieleen kuin avantoon. Mutta mikä on kaikkein suomalaisin sana?"

Hauska kirja, voin suositella!

Tarjolle Kertun miittiin. Mikäli kirja ei kulkeudu kenenkään laukkuun, se saa jäädä ravintolaan odottamaan seuraavaa lukijaa. Lukuiloa!

Vaikutti kiinnostavalta, joten nappasin mukaani miitistä. Kiitos Ladybird-!

Olipa viihdyttävä kirja! Yhtä suomen kielen erikoisuutta olen ihmetellyt: suomalainen laittaa hatun päähän, kengät jalkaan ja käsineet käteen, kun oikeastihan pää menee hattuun jne. Suomalaisinta sanaa en ole koskaan edes miettinyt, mutta kaipa tämän kirjan johtopäätös on oikea, ja se on rakkaus.

Kirja jäi Honkapirtin eteiseen.

Löysin Honkapirtiltä, kun odottelin bussia lähteväksi. Vaikutti mielenkiintoiselta luettavalta, saas nähdä miten mielipiteen käy kun alkaa lukemaan