Helsingin Kirjamessuilta 2018.

Kustantajan esittely:

"Kun keneenkään ei voi luottaa - ei edes itseensä. Kristina Ohlssonin Sairaat sielut on klassinen kauhuromaani pikkukaupunkimiljöössä.

Kolmekymppinen Lukas palaa kymmenen vuoden poissaolon jälkeen Kristianstadin pikkukaupunkiin. Äitiä ja isää jännittää poikansa paluu ja naapuruston pitsiverhojen takanakin näkyy hermostunutta liikehdintää – mitä oikein tapahtui kymmenen vuotta sitten? Lukas ei muista. Sitä ei usko naapurin Gunnar jonka tytär katosi juuri samalla tavalla kuin Lukas – yhtäkkiä kesken kouluviikon – vain Lukas palasi kotiin kolmen viikon poissaolon jälkeen, pahoin runneltuna, muistinsa menettäneenä ja henkitoreissaan. Naapurin Fanny ei koskaan palannut. Lukas on yrittänyt olla ajattelematta menneisyyttä, mutta nyt on tullut aika ottaa selvää siitä mitä todella tapahtui.

Samaan aikaan Lukaksen kanssa muuttaa entisille kotikulmille David nuorikkonsa Annan kanssa. Anna ja David ovat ostaneet vanhan pappilan kodikseen ja kunnostavat sitä innoissaan uutta elämää varten. Anna kokee talossa outoja sattumuksia, jotka David panee väsymyksen ja herkän mielialan tiliin – mutta palava puu pihamaalla on merkki joka on pakko ottaa tosissaan. Nimetön paha on odottanut varjoissa palatakseen."

WSOY, 2018

Ho huh! Ohlsson on tässä kirjassa siirtynyt aika erilaiseen lajityyppiin kuin mitä Fredrika Bergman -sarja on, pidin valtavasti, vaikkei 'kauhu' genrenä olekaan ihan omin juttuni. Virkistävää, että pohjoismaisista dekkareista tuttu asetelma, jossa keskitytään rikoksia ratkoviin poliiseihin ja toimittajiin, olikin nyt poissa. Alku käynnistyi vähän laimeasti, mutta kirjan edetessä laimeus oli kaukana - loppuratkaisu oli suorastaan tyrmäävä. Psykologiseen kauhuun ja tunteeseen, ettei kehenkään oikeastaan voi luottaa, pääsi mukaan niin täysillä, että kirja siirtyi uniini asti. Ei kuitenkaan painajaismaisella tavalla, lukemisesta jäi innostunut jälkimaku.

Jännittävää joulua!

Lämmin kiitos lukutuolille tällaisen herkun käärimisestä pikkujoulupakettiin! Minä olin se onnellinen vastaanottaja.

Olipa erilaista Ohlssonia tämä, ei tosiaankaan perinteinen skandidekkari. Tarina oli huimaavan koukuttava varsinkin keskiväliltä loppuun, luin tätä liimautuneena pikkutuntien pimeyteen saakka. Hiipivä pelon tunne ja psykologinen särkymisen paine oli luotu sivuille uskottavasti todella vahvaksi. Ei onneksi kuitenkaan yliluonnolliseksi tai varsinaisen kauhu-genren tyyliseksi.
Huima ikätoverini luoma kirja!

Iso kiitos tästä lukumahdollisuudesta vielä lukutuolille, vien tämän nyt tarjolle miittiin, kun toivojia ei näyttänyt olevan.

***
Osallistun tällä kirjalla outa1977:n Syntymävuotesi kirjailija -lukuhaasteeseen.

Tämä oli vaan pakko ottaa mukaan, otsikko sen verran mielenkiintoinen. Saas nähä miten mulla tulee tää sit uniin.... mutta mukana on.