Kuvaus:
Kesän viimeisenä yönä jokainen joutuu raottamaan naamiotaan. Menneisyyden haavat aukeavat, kun kolme sisarta kokoontuu perheen mökille. Loppukesän päivä järvenrantamökillä on kaunis, mutta ilmassa väreilee pahaenteinen tunnelma. Kolmen sisaren ajatukset kääntyvät tämän tästä edesmenneeseen isään. Kuinka paljon salaisuuksia levottomuutensa riivaama mies vei mukanaan? Kesäyön tummuessa myös jokainen sisarista paljastuu joksikin muuksi, kuin toiset olivat kuvitelleet. Kun he päätyvät tanssilavalle juhlimaan huvilakauden päättäviä venetsialaisia, alkavat jännitteet purkautua uhkaavalla tavalla.
***********
Luettu 6.11.18
Ei hyvä, ei hirveän huonokaan, mutta tavanomaisuudessaan tylsä. Samantapaisia tarinoita kipuilevista sisarussuhteista ja suvun salaisuuksista olen lukenut tusinoittain. Tämä kirja vaipuu unholaan hyvin nopeasti.

Hippa lukutuoli!

Kiitos toivekirjasta ja tähän vuodenaikaan täydellisesti sopivasta kortista, Tyrnimarja! Odotan tämän uutukaisen lukemista kovasti - sinun kriittisestä arvioinnistasi huolimatta :) Kirjalla taitaa olla muitakin toivojia, joten teen parhaani, ettei se jäisi liian pitkäksi aikaa lukupinooni pölyttymään.

Hyvin samankaltaiset fiilikset kuin Tyrnimarjalla, vaikka asteikollani annan pisteitä enemmän!
Pidin tästä kerronnasta, mutta kirjan aihepiiri toisti jotain aika moneen kertaan luettua: aikuisten sisarusten paluu yhteisiin lapsuusmaisemiin, keskinäisten välien ja menneiden tapahtumien setvintä, aikasiirtyilyt nykyhetkestä menneisyyteen. Odotin loppuun saakka jotain, joka olisi nostanut tämän kirjan erottumaan muista samaa aihepiiriä käsittelevistä, mutta niin ei tapahtunut. Sujuvaa luettavaa kaikesta huolimatta.

Löytyi Smabben toivelistalta, joten ojennanpa miitissä seuraavaksi hänelle. Ihanaa alkanutta kirjavuotta 2019!

Kiitos toivelistakirjasta Lukutuoli :)

Tämä kirja oli nopealukuinen, sujuvaa tekstiä. Mutta kirja oli vähän tylsä.

Illan miittin vien tarjolle. Mukavia lukuhetkiä.

Nappasin tämän miitistä sukutarinoiden ystävänä. Olen lukenut Latvalalta aiemmin ainakin Välimatka-teoksen ja muistan ihan pitäneeni siitä.

Minä pidin tämän tarinan henkilöistä sekä heidän toiveistaan, suruistaan ja haaveistaan. Mielessäni kannustin Paulaa murtautumaan suorittajan roolistaan, Elinaa ottamaan elämänsä päätökset omiin käsiinsä ja Iiristä löytämään tyyneyttä ja tasapainoa. Toiveeni näiden tahoillaan hapuilevien naisten kohtaloista eivät aivan täyttyneet, mutta niin elämässä usein käy, ettei kohtalo kulje omien toiveiden mukaan. Jäin myös miettimään, kuinka monessa lukitussa pöytälaatikossa sukujen vaiettuja salaisuuksia tälläkin hetkellä uinuu ja viiltävän tärkeitä asioita jää sanomatta.

Kiitokset hyvästä lukukokemuksesta, kirja matkaa nyt eteenpäin seuraavalle toivojalle.

Toivelukemista Annimannille, ole hyvä!

Ihanaa, kiitos paljon! Olen pitänyt Latvalan aiemmista teoksista ja perhesuhteet kiinnostavat entistäkin enemmän nyt, kun olen kirjallisuusterapiaopinnoissa valaistunut ylisukupolvisten ilmiöiden merkityksestä. Toivottavasti ehdin käydä tähän käsiksi jo pian!