Kirjan esittely kustantajan sivuilla:

Tutkinnanjohtaja Antti Hautalehdolla ovat vastassaan paitsi vaitonaiset todistajat myös menneisyyden haamut. Rakennus 31 on Antti Hautalehto -sarjan kolmas osa.

Marraskuu. Porvoon lähistöltä metsiköstä löytyy tyhjä hauta. Kun monttuja paljastuu lisää, komisario Antti Hautalehto ryhmineen ryhtyy selvittämään mistä on kyse. Sitten yhdestä hautakuopasta löydetään tuntematon ruumis. Poliisi on ymmällään, ja entisestään tutkinta mutkistuu, kun ilmaantuu joukko todistajia, jotka tietävät tapauksesta enemmän kuin suostuvat kertomaan. Vähitellen jäljet johtavat Nikkilän vanhan mielisairaalan rakennus 31:een. Sen varjoihin kätkeytyy vaiettu menneisyys, jonka jättämät arvet näkyvät vielä tänäkin päivänä. Tutkinnanjohtaja Antti Hautalehdolla on ratkottavanaan taiten punottu mysteeri, kohdattavanaan suruun kahlitut haamut.

1. taskukirjapainos
Bazar 2015

- Tämänpäiväinen hankinta Itiksen Kontista (neljä pokkaria eurolla).

Ostin kirjan Numerohaasteen takia - ja koska takakannen esittelyssä mainittiin ensin Porvoo ja sitten Nikkilä :) Voi olla, etten tätä kuitenkaan ehdi lukea haasteaikana eikä sen nyt niin ole väliäkään, sillä ko. haasteessa pitää lukea numeroita niin, ettei välistä jää puuttumaan yhtään. Hyllyssäni ei taida olla mitään 16:n jälkeen ja ennen tätä, ja ennen sitä 16:tta puuttuu myös jokunen..

Otin kirjan eilen reissulukemiseksi Lahteen ja tunnustan, että sivulla 7 - joka oli vasta neljäs tekstisivu - mietin ensimmäisen kerran, luenko tätä kuitenkaan. Yksi ruumis oli jo ja toinen vaikutti ikävästi olevan tulossa enkä minä pidä väkivaltaisista dekkareista. Dame Agathan tyyli sopii minulle: ruumis tai ruumiita on, mutta kirja keskittyy tapauksen ratkaisuun eikä veriteoilla ja niiden kuvauksilla mässäillä.

No nyt olen sivulla 94/335 ja (puoli)tuttuihin paikkoihin sijoittuva tarina kyllä houkuttelee jatkamaan lukemista. Eniten ovat ärsyttäneet jotkin kielioppivirheet (esimerkiksi sana "pari" yhdistettynä verbin monikkomuotoon), sähköpostiin tulleet "mailit" (ennemmin sitten "meilit") sekä kirjailijan välimerkkien suhteen ottama taiteellinen vapaus. Kun kolmentoista sanan virkkeestä puuttuvat kaikki kolme pilkkua, tekstistä tulee sisällöltään kummallinen ja ajatus katkeaa. Lukeminen töksähtää välillä myös outoon sanajärjestykseen, josta vasta kolmannella lukukerralla ymmärtää, mitä kirjailija on tarkoittanut. Mutta muuten ei erityistä valittamista, vielä ;)

Edit: Kuvassa menomatkan aamukahvihetki IC-junassa eilen :)

Jatkoin lukemista tänään palattuani pikaiselta Porttipuisto-Hakunila-Mellunmäki-kierrokseltani. Nikkilässä olen poikennut vain pari kertaa, mutta muistan hyvin ne puput ja porkkanat! <3 Liittyiköhän niihin jokin mysteerikätkökin..? Jossain kohdassa kirjassa ajettiin poliisilaitokselta Arabiaan ja reitti Lahdenväylältä Koskelantielle ihmetytti hetken ennen kuin hoksasin, ettei tässä lähdetty tietenkään Pasilan poliisilaitokselta ;)

Edit: Kuvassa on itsenäisyyspäivän herkutteluhetki Lahden matkustajasatamassa sijaitsevassa Kahvila Karirannassa <3

Tämä pimeä ja sateinen sunnuntai kului laiskottelun merkeissä ja aloitin päivän lukemalla Rakennus 31:n loppuun. Tykästyin kyllä kirjan myötä Rönnbackaan, eihän tarina ollut ollenkaan niin raaka ja verinen kuin aluksi epäilin. Juonenkäänteitä oli sopivasti, ei liikaa, ja Porvoon poliisilaitoksen henkilöstö sympaattista - joo, jopa Lindfors :P Entinen mielisairaala tapahtumaympäristönä on tietenkin kiinnostava. Sairaalarakennukset on kunnostettu ja niissä on nykyään arvoasuntoja. Vilkaisin Etuovi.comista, että hintapyyntö 117 neliön asunnosta kaksikerroksisessa, vuonna 1915 rakennetussa Jugend-kerrostalossa on 379 000 €. Hienohan tuo Museoviraston suojelema miljöö on ja asunnot ovat varmasti upeita, mutta Nikkilän keskustaankin on matkaa kilometri ja alue on aika syrjässä kaikista palveluista.

Vaikka kirja on ilmestynyt vain neljä vuotta sitten, siinä mainitut Siwa ja Anttila ovat jo historiaa.. Muutamat kielioppiasiat kirjassa pistivät silmään, esimerkiksi asunto on residenssi (tässä alkuun oli lisätty p-kirjain), paasi taipuu "paaden" (ei "paasin") ja mulkauksella tarkoitettiin varmaan mulkaisua. Imperatiivi on osoittautunut useille kirjailijoille ja oikolukijoille vaikeaksi asiaksi - ja sekös ärsyttää ainakin minua joka kerta. Kun tarkoitetaan yhtä henkilöä, sanotaan "pitäköön tunkkinsa". "Pitäkööt tunkkinsa" viittaa useampaan kuin yhteen henkilöön. Ja miten vinossa komisario Hautalehto oikein mahtaakaan istua, kun hänellä "pakara puutuu", siis vain yksi :P

No, seuraavankaltaisilla virkkeillä saa minulta paljon anteeksi :) Ko. kohdassa kuvataan kartanon ympäristöä. Virkkeestä tosin puuttui relatiivisivulauseen erottava pilkku, mutta jos kirjailijalle tulee mieleen lisätä maisemakuvaukseen syysruis, niin <3
"Oikealla levittäytyivät pellot, joiden syysruis oli itänyt hyvin ja toi pehmeää vihreyttä syksyn harmauteen."

Osallistun kirjalla Luetaan numeroita -haasteeseen sekä Kahavia..-lukuhaasteeseen (Rönnbacka on syntynyt Evijärvellä).

Rönnbackan kirja lähtee postin matkaan huomenna. Hyvää joulua!

Kiitos kirjasta ja ihanasta kortista! En ole koskaan käynyt Nikkilässä, mutta isäni ystävä on juuri myynyt sieltä sairaala-alueelta kerrostaloasuntonsa ja muuttanut Porvooseen. Eli isälleni kyllä tuttu paikka.
Ja sitten tuo Virpi Pekkalan kortti, jossa kirjaa lukevan tontun nojatuolin alla lepäilee koira :) Neljä päivää sitten kotiutunut koiranpentuni tykkää nukkua juuri tuollaisessa ahtaassa paikassa - jospa minulla olisi jouluna aikaa asettua lukemaan tuollaiselle tuolille...

Taavinalta saatu kirja luettavaksi numerohaastetta varten.

Nopeasti ahmittu kirja. Rönnbackan tuotanto alkoi kiinnostaa.