Sakari Topelius kirjoitti sadun Turun linnan tonttu-ukosta vuonna 1849. Kirjan jukaiseminen 1800-luvun puolivälissä sattui sopivaan aikaan. Suojelu- ja museoaatteen viritessä mös vanhat rakennukset, Turun linna niiden mukana, alettiin nähdä arvokkaina kansallisina monumentteina.

Suomen kaikkien tonttujen kan-taisää ei pidä sekoittaa joulutonttuun. Linnan tonttu-ukko on haltiatonttu, joka on yhtä vanha kuin Turun linna. Kärttyinen, mutta hyväsydäminen ukko liikkuu näkymättömänä kodissaan paikkaillen ja korjaillen, ottaen talteen linnan asukkaiden ja vierailijoiden unohtamia esineitä, jotka hänen aarrekammiossaan muuttuvat kullanhohtoisiksi. Taitaa olla niin, että tontun ansiosta yli 700-vuotias linna edelleen pysyy pystyssä ja nauraa ajan hampaalle.

Kerran tai pari vuodessa tonttu kääntää lakkinsa nurin ja muuttuu näkyväksi, silloin voi linnassa nähdä pitkäpartaisen kumaraselkäisen hahmon liikkuvan saleissa ja portaikoissa. Jos silmiisi osuu häivähdys varjosta harmaakivimuurissa tai korvasi kuulevat vaimeaa hihitystä seinän takana, älä pelästy. Linnanhaltia se seillä tarkkailee maailman menoa.
Tonttu-ukko haluaa kertoa sinulle saikkailuistaan Turun linnassa eri aikoina. Lue ja hämmästy.

Lukuiloa ja iloista joulunaikaa!

Kiitos pikkujoulukirjasta Pamina!