Kirjan esittely kustantajan sivuilla:

Tiistaisiskot on viisi neljissäkymmenissä olevaa naista, jotka 15 vuotta sitten erään ranskantunnin jälkeen istahtivat yhdessä Lucin ravintolaan. Siitä lähtien heille on ollut varattuna pöytä samasta paikasta joka kuukauden ensimmäisenä tiistaina.

Järjestelmällinen Caroline on asianajaja, naimisissa ja kahden aikuisen lapsen äiti. Kroonisen onnellisella elämänasenteella varustettu muotoilija Kiki on jatkuvasti rakastumassa, kun taas kotiäitinä turhautuva lääkäri, Eva olisi iloinen, jos hänellä ylipäänsä olisi omaa elämää. Apteekkarin vaimo Estelle on sitä tyyppiä, joka ottaa aina matkoille mukaan liikaa tavaraa ja jättää sitten laukkunsa muiden kannettaviksi. Joukon draamakuningatar, Judith puhuu ongelmistaan paljon mieluummin kuin ratkaisee niitä.

Kun Judithin aviomies Arne kuolee, löytyy päiväkirja tämän kesken jääneeltä Lourdesin pyhiinvaellusmatkalta. Tukeakseen Judithia tämän surussa ystävättäret päättävät vaeltaa Arnen keskeytyneen matkan loppuun yhdessä. Askel askeleelta he tulevat kerineeksi auki salaisuuden, joka muuttaa heidän elämänsä peruuttamattomasti.

Saksalainen alkuteos: Die Dienstagsfrauen (2010)
Suomentanut: Maikki Soro

Minerva 2015

- Tämän illan hankinta Itiksen Kontista (neljä pokkaria eurolla).

Takakansitekstin perusteella tämä Peetzin kirja ei voisi juuri enää olla kauempana siitä lajityypistä, josta pidän, mutta koska tarvitsen Onnenpäivät-lukuhaasteeseen viikonpäiväkirjoja ja tämä maksoi vain 0,25 €, olihan se pakko ostaa.. No, onneksi lukeminen palkitaan ruhtinaallisesti, sillä kirja käy myös Saksa-haasteeseen ;)

Edit 20.10.2018: Kuvassa kirja on mukanani aamupalalla Herttoniemessä :)

Edit 22.10.2018: Kirja on nyt varattu justiina_81:lle, jonka hippasin sillä Toivelistahipassa. Olen kirjassa vasta sivulla 22/311 ja monta muutakin kirjaa on samaan aikaan kesken, mutta enköhän ehdi tämän lukea siihen mennessä, kun näen justiinan miitissä tai saan kirjalle kuriirin :)

Hitaasti on tämä edennyt, kun on ollut niin monta muutakin kirjaa luettavana.. Olen nyt sivulla 70/311. Täytynee ottaa loppukiri, jos sitten vaikka saisin tämän justiina_81:lle ylihuomisessa He_Ri-miitissä :)

Kuva on paluumatkalta illan lentokenttämiitistä (poikkesin Hiekkaharjussa ja vaihdoin P-junasta N-junaan).

Ei paljon puuttunut, että olisin saanut tämän luetuksi ennen He_Ri-miittiä :) Luin kirjan loppuun siis jo viime viikolla ja päällimmäiseksi fiilikseksi jäi se, että vaikka lukiessa aika ajoin tuntui, että tässähän on aineksia ihan hyvään tarinaan, pian juttu taas jo kuitenkin lässähti. Kirjassa oli ihan liikaa ihmissuhdedraamaa minun makuuni. Plussaa kuitenkin lyhyistä luvuista ;)

Santiago de Compostela -pyhiinvaellus kiinnostaa ja tämä oli jo toinen lukemani sitä sivunnut kirja, ensimmäinen oli Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä (http://www.bookcrossing.com/journal/14754478/). Nykyiset jalkavaivani huomioon ottaen oma vaeltaminen tuossa mittakaavassa (769 km) tuskin koskaan onnistuu, mutta mielelläni lukisin lisää :)

Pari pikkuhuomiota:
- kääntäjälle tiedoksi: adjektiivi ärhäkkä taipuu "ärhäkkäästi"
- enpä tiennyt, että saksalaiset käyttävät valan merkkinä kolmea sormea
- faksin (laitteen) etsiminen sai minut tarkistamaan, milloin kirja onkaan alun perin ilmestynyt (2010); se tuntui niin vanhanaikaiselta, minäkin luovuin omastani jo vuosituhannen vaihteessa :D

Osallistun kirjalla Annimannin Onnen päivät 2018-2019 -lukuhaasteeseen sekä toukokuun Saksa-haasteeseen 2018-2019.

Otan kirjan mukaani pk-seudun pikkujoulumiittiin, sillä vaikka justiina_81 ei olekaan tulossa sinne, ehkä löydän kirjalle kuriirin.. Seuraavat Helsingin-miitit ovat 8., 11. ja 15.12., ja niistä ainakaan kahteen ensimmäiseen en pääse..



Edit: Annelis otti kirjan kuriroitavakseen, kiitokset!

Minäpä olin illalla just tällaisen hömpän tuulella ja kirjasta on luettu jo puolet.
Tuo pyhiinvaellus on kiinnostava retki. Luultavasti olisin kyllin hullu lähteäkseni matkaan, jos kaveri löytyisi. En uskonnon takia lähtisi. Muuten vain olisi kiva kulkea reittiä jonkin matkaa. Muutamat tutut ovat sen tehneet. Ukuli ei missään tapauksessa lähtisi. Taitaa olla minullekin parempi pysytellä kotona.
Yritän kuitenkin tavata Justiinan tällä viikolla.

Kirja on toimitettu Justiinan omaan kätöseen eilen Keravan Prismassa.
Lukuiloa!

Kiitos kirjasta, tämä luetaan kun tekee mieli ihmissuhdedraamaa. =)