Takakansi:
"Renée Michel on hienon pariisilaisen kerrostalon ovenvartijarouva. Hän on juro ja pyylevä leskinainen, joka pyrkii olemaan kuin ei olisikaan. Renée vastaa niin hyvin yleisesti hyväksyttyä mielikuvaa rehellisestä mutta tyhmästä ovenvartijasta, ettei kukaan osaa aavistakaan hänen olevan tosiassa talon koppavia asukkaita sivistyneempi, intohimoinen kulttuurinharrastaja.
Useita kerroksia ylempänä asuu Paloma Josse, kaksitoistavuotias omiin oloihinsa vetäytynyt pohdiskelija. Paloma tietää päätyvänsä itsekin vääjäämättä tyhjänpäiväiseen, porvarilliseen kultakalamaljaan, mutta hän ei osaansa alistu vaan tekee päätöksen: kolmetoistavuotissyntymäpäivänään hän tekee itsemurhan.
Kummankin erakon elämä muuttuu, kun taloon muuttaa japanilainen herra Kakuru Ozu. Hän näkee heti, että siilin piikkien ala piilee jotain ainutlaatuista ja kaunista."

Kävin tänään pitkästä aikaa eli yli viikon tauon jälkeen Raahen pääkirjastossa. Kirjanvaihtohyllystä nappasin kolme kirjaa, joista tämä on yksi. Minulla on omassa hyllyssäni lukemista odottamassa v 2014 rekisteröity kappale, tällä ajattelin mahdollisesti löytyvän lukijan jostain miitistä. Ja voisihan tällä osallistua eläinhaasteeseen. Mukavaksi yllätykseksi tämä löytyi useammaltakin toivelistalta, joten seuraava lukija löytynee sitä kautta :)

Messuilta mukaan. Kiitos toivekirjasta.

Minulla on aika hämmentynyt olo kirjan lukemisen jälkeen. Tämä on kirjablogeissa mainittu mm. lempikirjaksi ja kehuja on sadellut, mutta minusta tämä oli jokseenkin turhauttava lukukokemus. Minua alkoi ärsyttää Palomen ja Rva Mikchelin jatkuva pohdinta siitä, miten erikoisia he olivat ja miten he sitä peittelivät. Kakuro Ozun tultua mukaan mukaan tuli toki hieman säpinää, mutta - mitenkään spoilaamatta - eikö vain sitten loppu ollutkin oikea mahalasku. En kyllä pitänyt erityisesti Barberryn Kulinaristin kuolemastakaan- hänen kirjansa ehkä vain eivät ole minun teekuppini :). Kouluhaasteessa tällä kuittautuu biologia.

Shellin veikkauspisteelle.