Vaihtohyllylöytönä crossareiden toivomaa Lutheria. Kovakantinen kirja, Teos 2013, 308 sivua.

Takakannesta:

"Eräänä elokuun alun aamuna äidinkielenopettaja Magdalena herää ahdistukseen: kesäloman viime hetket ovat menossa ja lukukausi alkamassa. Lukukausi alkaa suunnittelupäivällä. Koulun rehtori Mikaela Mattfolk toivottaa opettajat tervetulleiksi, Toven, kunnianhimoisen kieltenopettajan, eläkeikää lähestyvän Mirrin, jolla on erityistä lahjakkuutta ilkeyteen ja myrkyllisiin pistoihin, Camilla Camilla Ramm-Steinin, joka on oveluudessaan voittamaton, ja Max Morosoffin, koulun suosituimman opettajan joka saa kaiken lisäksi oppilaat tottelemaan ja Fredrik Svanholmin, joka on tulokas, matematiikanopettajan viransijainen ja aiemmin työskennellyt liike-elämän palveluksessa.

Suunnittelupäivän aikana jaetaan vapaaehtoisille luottamustehtävät: ketkä vastaavat kahvikassasta, Lucia-päivän juhlallisuuksista, juhlakomiteasta. Ja samalla heräävät vanhat kaunat, uudet rakkaudet, toiveet, juonittelut ja käy ilmi että yksinkertaisista asioista on helppoa tehdä todella monimutkaisia: tarvitsee vain ryhtyä."

Tämä kirja näytti olevan useammankin helsinkiläiscrossarin toivelistalla. Miitissä tapaan heistä toivottavasti toukokuun ja Tyrnimarjan, ojennan kirjan näiden leidien suuntaan.

Hei, hieno löytö! Sain kunnian ottaa tämän ekana hyllyyni, varattu Tyrnimarjalle sitten, kun saan luettua.
Kiitos kirjasta ja miittiseurasta!

Otin tämän lukuun, jotta saan tämän miitissä Tyrnimarjalle. Tämä ei ollut yhtä vaikuttava kuin muut Lutherilta lukemani kirjat. Työpaikkaromanssia, yksinäisen oppilaan kohtalo, lukuvuosi syksystä kevääseen kaikkine juhlineen, projekteineen ja ylioppilaskirjoituksineen. Kepeää ajanvietettä, jossa sivuttiin vakavia aiheita.

Kiitos toivekirjasta toukokuu!

Aika kevyttä kerrontaa tämä Lutherin uusin ja poikkeaa täysin tyyliltään hänen aikaisemmista romaaneistaan. Tämän Opettajainhuoneen sijoittaisin ihan chicklit-luokkaan. Meinasin pariinkin otteeseen jättää kesken, mutta lukaisin nyt kuitenkin loppuun. Jotenkin masentavaa myös lukea koulumaailmasta, jossa yhtä lukuunottamatta jokainen opettaja toivoisi olevansa jossain muualla...

Opettajainhuone siirtyy Pirkanmaalle seuraavaksi.

Kivaa! Postissa tupsahti toivekirja! Kiitos kaikille kierrättäjille! Nyt kirja alkoi kiinnostaa senkin vuoksi, että edellisten journalointien perusteella se poikkeaa Annika Lutherin muista kirjoista. Toivotaan, että keveys ei ärsytä. Alan pian lukea.

Kyllä, olin aluksi edellisten lukijoiden kanssa samoilla linjoilla. Yritin päättää, onko vika alkutekstissä, kirjan ideassa vaiko kenties paikoin horjuvassa käännöksessä. Olen lukenut Annika Lutherilta huikeita nuortenkirjoja ja tämän kirjan kanssa olo oli vähintäänkin yllättynyt. Tuskailin eteenpäin aikamoisessa suossa: vaikka yltäkylläinen kliseisyys oli tarkoituksellista ja osoittelevaa, sen lukeminen ei pitkään aikaan tuottanut enempää ahaa-elämyksiä kuin minkä tahansa masentavan kahvipöytäjaarittelun toisella korvalla kuuntelu.

Jotain kuitenkin tapahtui. Ehkä se johtui loppua kohti korostuvasta kirjailijuuden teemasta ja yleensä idealismin asemasta opettajantyössä (/maailmassa). Lukiessa kokemani turhautuneisuus vaihtui tekstitason tuskasta huomattavasti eksistentialistisempaan tuskaan. Nuo syvyydet Luther osaa. Ehkä taitavuudesta tekstintuottajana kertoo sekin, että äärimmäisen banaaleista aineksista syntyy syvällinen kokemus. Takakannen luonnehdinnan mukaan teos on "aikalaisromaani": naulan kantaan, julmasti.

Kyllä tämä riipi.

Alkuviikosta edesmenneen Olli Lindholmin muistoksi on pitänyt kuunnella taas Yön biisejä. Nyt siihen tarjoutui tilaisuus. Jotain Joutsenlaulun tyyppistä syvää olen aistivinani Opettajainhuoneen pintakerroksen alta.

Yritin tarjota tätä jälkikasvulle luettavaksi, mutta tuomio oli tyly:

Höh! Kuka nyt TOSTA [opettajainhuoneesta] haluaisi lukea?

:-)

Opettajat lähtevät Komentooralla käymään.