Vuosi 1933, maailman katto. Mies ja pikkutyttö taivaltavat lumessa ja seuraavat karavaania, joka on pakomatkalla Kashgarin kaupungista kohti etelää. Mies puristaa takkinsa alla valokuvaa Chini baghista, Kiinalaisesta puutarhasta. Se valokuva on jäätynyt silmänräpäys, arvoitus, joka pitää sisällään kaiken. Midilimanglar, liikkumatta, oli tutkimusmatkailija Gustaf Mannerheim sanonut valokuvaa ottaessaan. Mutta juuri silloin jotakin oli lähtenyt liikkeelle.

Jos kerran kirjalle löytyy yksi toive, niin pitäähän se täyttää!

Kiitos toivelistakirjasta!

Liian monta kertaa "silmät kuin gasellin" ja liian onnellinen loppu. Muutenhan tämä oli aika täydellinen. Markus Nummi on arkistojen ystävä ja hän osaa käyttää arkistojen aineistoja niin, että ne alkavat elää. Niin, että ne eivät ole vain menneiden tapahtumien todisteita, vaan että ne ovat fragmentteja muistoista ja elämistä. Väärin ymmärrettyjä ja tulkittuja. Jos nyt tulkinta voi olla väärä. Yhdessä kuvassa on niin monta eri tarinaa, se on fragmentti niin monesta erilaisesta hetkestä, vaikka kuitenkin samasta.