Ensimmäinen painos ilmestyi 2013. Bon-pokkarit. Helsinki : WSOY2013. Nidottu, 241 sivua.
Kansi: Mika Tuominen.

Takakansi:
SEURATUN SUHTEEN KAIHTELEMATON KUVAUS
He tulivat eri maailmoista ja kohtasivat tähtitaivaan tahdosta. Heidän onnensa valoi uskoa ihmissydämiin. Mutta mikä heidät lopulta erotti – julkisuus, erilaisuus, itsepintaisuus?
Panu Rajala kirjoittaa elämästään Katri Helenan kanssa hellän suorasukaisesti, itseään säästämättä, vailla kaunaa ja katkeruutta, muistaen kaiken kauniin ja murheen, tuskankin tunnustaen.
Filosofian tohtori Panu Rajala (s. 1945) on maamme luetuin elämäkertakirjailija. F. E. Sillanpää -teosten ohella hänen tuotantoonsa kuuluvat Enkeli tulessa. Elinan suljetut elämät (1997), Unio Mystica (2008), Lasinkirkas, hullunrohkea (2010), Naisten mies ja aatteiden (2011) ja Hirmuinen humoristi (2012).
”Tyylikäs kirjoitusote värittää suruvoittoisen rakkauskertomuksen.” SATAKUNNAN VIIKKO
”Kirjan kiinnostavin ansio ei sittenkään sisälly juoruihin ja pikkuisiin paljastuksiin, vaan siihen, että suomalaista iskelmämaailmaa tarkastellaan näin kaunistelematta.” POHJALAINEN


Panu Rajala Kirjasammossa
Panu Rajala Wikipediassa

Katri Helena Wikipediassa

Panu Rajala: Lavatähti ja kirjamies Savon Sanomissa
Anna mulle tähtitaivas Turun Sanomissa
Kommentti: Panu Rajalan kirjasta paistaa katkeruus Ilta-Sanomissa
Panu Rajala: Lavatähti ja kirjamies Kirjavinkeissä

Äitini lainasi Lavatähden ja kirjamiehen kirjastosta heinäkuussa 2013. ja silloin minäkin luin sen. Kun kerran tapaan pitää lukupäiväkirjaa muistakin kuin BC-kirjoista, kopioin silloiset mietteeni tänne sellaisenaan:
Ensimmäiseksi välittyy kuva Panu Rajalasta uhrina; laulajatähti on se joka vie suhdetta eteenpäin eikä mies ehdi (tai uskalla?) oikein edes vikistä. Kunhan vähän ihmettelee – muttei missään nimessä ääneen. Niin sitä sitten ollaan pian matkoilla (jolla kirjamiehellä on tylsää kuin tynnyrissä kasvatettaisiin), kihloissa (vaikka kirjamiehen lapset laulajaa pitkin silmin katselevatkin) ja jopa naimisissa. Voi voi dosenttiraukkaa! Tokihan hän jo kättelyssä huomasi laulajattaren kovasti erilaiseksi kuin itsensä – Katri Helena ei mm. käytä alkoholia eikä lue kaunokirjallisuutta – mutta sekös olisi siinä vaiheessa häntä haitannut. Jälkiviisaana on hyvä olla.
Viisaana ja ennen kaikkea sivistyneenä ylipäätään. Katri Helenasta Rajala maalaa hourupäisen ja täyssivistymättömän ja väliin kovin huonosti käyttäytyvän tomppelin, oikein tosibimbon kuvan. Toki rouva Rajalassa on muutakin kuin pelkkiä vikoja – jotenkinhan kirjailijan on ihastumisensa kyettävä perustelemaan. Katri Helena on sosiaalisesti superlahjakas; hän kykenee juttelemaan ihmisille sillä lailla välittömästi, että nämä ihastuvat oitis. (Niin no, Rajalan svenskspråkiga mamma on poikkeus, hänhän ei alun perin edes tiedä koko laulajaa. Mikä minusta osoittaa jo melkoista sivistymättömyyttä suomalaiselta sekin, olkoon vaikka kuinka bättre folkia.) Ja työnsä Katri hoitaa tunnollisesti kaikkensa antaen, jos sitä nyt sitten minään meriittinä voi pitää. (Minusta tuntuu että Rajalan mielestä ei voi.)
Hassunkuriselta minusta tuntuu se, miten antaumuksella Rajala parjaa vaimonsa kykyä olla yhteydessä tuonpuoleiseen eli kakkosmieheensä, Timo Kalaoja -vainajaan. Sillä juuri se ominaisuushan sai Hermuskan talkshowta töllöstä tuijotelleen Rajalan kirjoittamaan Katri Helenalle ja ehdottamaan tapaamista. Hänhän halusi yhteyden omaan vaimovainajaansa, Enkeliin eli syöpään kuolleeseen, juristiksi opiskelleeseen hämeenkyröläismalliin Elina Ylivakeriin. Kun vaimokulta (Enkeli) ei vieläkään suostunut yhteydenpitoon, ukko (Rajala) päätti ryhtyä pilkkaamaan laulajavaimoaan.
No joo, onhan se Katri Helena kieltämättä täysin tärähtänyt Positiivari-tyyppisten oppaiden lukuinnossaan, yleismaailmallisen rakkaudenjulistuksissaan, automaattikirjoituksissaan, avaruusoliouumoiluissaan ja kaikessa muussa semmoisessa. Mutta toisaalta, hmm, jotkut uskoo horoskooppiin, jotkut kommunismiin, jumalaan, tieteeseen jne. Ovatko he sitten sen täysjärkisempiä, en minä tiedä.
Uskottavalta tuntuu myös kuva järjettömän mustasukkaisesta Katri Helenasta, joka avaa miehensä kirjeet ja lukee sähköpostit. Kirjailijan mielestä ei ilmeisesti ole mitään merkitystä sillä, että mustasukkaisuuteen oli todella aihettakin: Rajala pussaili nuorta opettajatarta pimeässä portaikossa – ja Katri näki. Hän seurusteli sähköpostissa ison naislauman kanssa. Kumma kyllä, kaikki tuntuvat olleen nuoria, kauniita ja seksikkäitä. Missä ne rumat/vanhat akat tai jämerät miehet piileksivät? Hän jopa aloitti sivusuhteen vuosia ennen kuin erosta oli puhuttu puolta sanaa. Avuliaat kyläläiset (tuskin sentään kukaan toimittaja) valistivat Katria siitä.
Ei Rajala ainoa ollut, jolle tähtilaulaja kiukutteli. Rouva järjesti parikin näyttävää kohtausta, mutta on myönnettävä että oli niihin aihetta. Toki ne tilanteet olisi voinut hoitaa paremminkin, mutta myös aviomies olisi voinut suoriutua omasta osuudestaan niihin monin verroin tehokkaammin. Minulle tuli tunne, että Rajala halusi näyttää muiden silmissä mukavalta mieheltä ja tunki siksi vaimonsa puun ja kuoren väliin. Siinä vieressä on miehen sitten hyvä hymyillä ja jutella mukavia...
Kirja on ikävänoloinen paljastuskirja maan tunnetuimmasta ja suosituimmasta kestotähdestä. Mutta julkkishan elää julkisuudesta, ja Katri Helena valvoo julkisuuskuvaansa poikkeuksellisen tarkasti; yksikään toimittaja ei uskalla kirjoittaa hänestä ikäviä. En osaa sääliä kumpaakaan kirjan nimi- ja päähenkilöistä.
Säälittävä sen sijaan on minusta Timppa (Timo Kalaoja), Katri Helenan kuollut mies ja lasten isä. Aluksi Rajala, Kalaojan eli Fisun armeijakaveri, purkaa katkeruuttaan: kitaraa soitellut Fisu pääsi kirjuriksi eli toimistotöihin (eipä hänen fysiikkansa olisi Rajalan mukaan marsseja kestänytkään – happamia, sano), kun taas Rajala, ”itsestään selvä tiedottaja” (tai jotain sinne päin, olen palauttanut kirjan aikapäiviä sitten), sai komennuksen Sodankylän erämaihin. Epistä on armeijassa olo. Myöhemmin hän kuitenkin sivulauseissa luo kuvan kuuluisan ja hyvin tienaavan vaimonsa tossun alla olevasta miesparasta, joka sedes vähän vapautta saadakseen ryhtyy pianonjakkarayrittäjäksi. Valitettavasti ressukalla ei vain ole talousmiehen vikaa (toisin kuin äärimmäisen itarana tunnetulla vaimollaan, muuten), ja yritys on mennä vasaran alle. Katri Helena ei halua mitään tuhruja pilaamaan puhtoista mainettaan, joten ongelmat lakaistaan maton alle pois näkyvistä ja rouva makselee miehensä velkoja vielä tämän kuoltuakin. Timpasta hän tekee sylikoiran, miehen joka seuraa ja säestää Katria niin keikoilla kuin kotonakin.
Kieltämättä vaikuttaa siltä, että Katri Helena halusi Rajalan samanlaiseen talutushihnaan kuin edellisenkin miehensä. Hän ei vain ottanut huomioon, että Rajala on ns. oikea mies, Timppa taas... (”Timpasta et puhu pahaa!” tms. huutaa Katri tässä vaiheessa.)
Katri Helena on siis tiukka mediasuhteissaan ja lukee jokaisen antamansa haastattelun tarkasti viilaten sen pilkkuja myöten mieleisekseen. Rajalalla ei tietenkään ole hänen kokemustaan, mutta ei mies sentään mikään ummikkokaan mediamaailmassa. Onhan hän melkoinen julkkutyrkky ja hakenut nuoresta pitäen tunnettuja naisia petikavereikseen. (Aila Meriluoto, Elina Ylivakeri, Katri Helena, ja ties ketä kaikkia muita, varmasti mm. erinäinen määrä näyttelijöitä jne.) Armeija-aikoja muistellessaan hän vielä esittää itsensä luontaisena tiedottajana. Tuntuukin oudolta, että herralta lipsahtelee vuosien aikana monia Katri Helenaa tai suhdetta koskevia, salaisiksi tarkoitettua tietoja, ja että hän – kokenut kirjailija ja tutkija, ”ilmiselvä tiedottaja” – oikein kirjallisestikin onnistuu loukkaamaan vaimoaan ja hätkähdyttämään mediaa. Ja kaikki tietysti aivan vahingossa... Muka. Surkeinta ehkä sittenkin on se, ettei Rajalasta ole aiheuttamiensa sotkujen selvittäjäksi, vaan vaimon tehtävä on siivota hänen jälkensä niin kotona kuin julkisuudessakin.
Mitä tästä kaikesta voi päätellä? Avioparilla oli täysin erilaiset toiveet ja odotukset. Katri Helena halusi uuden Timpan, oman mussukan jonka kanssa kyhnätä kaksin kylki kyljessä aina, kun tähti ei olisi keikalla. Panu Rajala puolestaan halusi uuden Elinan, näyttelyesineen, jonka avulla nostaa omaa statustaan mutta joka ei silmää räpäyttäisi miehen kähmiessä muita naisia. Mies katkeroitui. Liitto osoitti hänelle, että kevyen luokan hömppätaiteilijaa – tuota sivistymätöntä tyhmyriä joka ei tiedä edes sitä, ettei runossa tarvitse olla loppusointuja – arvostetaankin jopa korkeissa piireissä enemmän kuin kirjaviisasta tohtorismiestä, Sillanpää- ja Waltari-asiantuntijaa. Hänhän pääsee Linnan kutsuillekin vain vaimonsa siivellä, jumaliste! Katkeroituuhan siitä kovempikin kaveri.

Oliko tämä kirja nyt sitten tarpeen julkaista? En minä tiedä. Katri Helenaa se tuskin vahingoittaa, ja saahan julkisuudesta tienaavaa rääpiä toisin kuin tavistallaajaa. Panu Rajalaa arvostan vähän vähemmän kuin ennen. Mutta ehkä purkautuminen helpotti kirjoittajaa. Alaotsikko joka tapauksessa on täysin tarpeeton; rakkautta en ainakaan minä tästä kirjasta löytänyt.

---

Kun kerran ”jälkiviisaana on hyvä olla”, lisään vielä, että Rajalaa täytyy yksiselitteisesti ihailla siitä kaunistelemattomasta ja suorastaan raadollisestakin kuvasta, jonka hän antaa kirjassa itsestään. Taisi olla tarkoituksellista?

Ålandsbankenin alaoven vieressä. Pankki asuu osoitteessa Hämeenkatu 4.
Osallistun tällä vapautuksella sakirmon Aakkoshaasteeseen ja kuittaan siten kirjaimen Å suoritetuksi
.
LÖYTÄJÄLLE:

Kiitos, että nappasit tämän kirjan mukaasi ja tulit vielä vilkaisemaan sen matkapäiväkirjaa!
Tieto siitä, että kirja on hyvissä käsissä, on minulle tärkeä. Siksi pyydän sinua kertomaan, että se on sinulla. Toivon myös, että luettuasi kirjan poikkeat täällä uudestaan ja kirjoitat mietteitäsi lukemastasi. Sinun mielipiteesi kiinnostaa minua. :) Samalla voit myös kertoa mahdollisista jatkosuunnitelmistasi kirjan varalle.

Jää ihmeessä vielä hetkeksi ja tutustu BookCrossingiin. Sivustolla on useita kielivaihtoehtoja, mm. suomi. Kielen voit vaihtaa vihreässä yläpalkissa keltaisen Go-nappulan oikealla puolella olevan pudotusvalikon avulla.
Jos olet kiinnostunut BookCrossingista, ja haluaisit tutustua siihen suomen kielellä, kurkkaapa myös näiden linkkien taakse:
* suomenkielinen keskustelufoorumi http://www.bookcrossing.com/forum/30
* suomalainen Wikipedia-artikkeli BookCrossingista osoitteessa http://fi.wikipedia.org/wiki/Bookcrossing
Jos harrastuksemme kiinnostaa sinua, liity toki jäseneksi. Olet tervetullut mukaan joukkoomme nyt tai myöhemmin.

LUKUILOA!!!

Löysin tämän kirjan noin vuosi sitten Hämeenkadulta Ålandsbankenin alaoven vierestä. Kirja on unohtunut hyllyyn noin vuodeksi... kunnes nyt muistin sen ja kirja lähtee tänään matkalukemiseksi lomalle Bulgariaan.