Sekaisin syksystä -kirja 2018.
Lukuaikaa n. 1 kk.
Ringissä mukana ( järjestys voi muuttua kunkin lukutilanteen mukaan):
- outa1977, Sastamala
- ruzena, Vantaa
- He_Ri, Raisio
- Pamina, Tampere

Ja lähtee sitten sakirmolle Turkuun toivelistahippakirjana!

***********************
Takakannesta:
Jokivarressa työkseen retkeilevä Lia seuraa kaikkien muiden ihmisten tavoin huolestuneena, miten ympäristö tuhoutuu pala palalta äkillisen kosmisen mullistuksen seurauksena. Hän poimii mukaansa viisi tielleen osunutta lasta, jotka kaipaavat aikuisen tukea mullistuvassa maailmassa.
Hiljaiset joet kertoo henkilöidensä tarinan lakonisesti, uskottavasti ja myötäelävästi. Rankasta aiheestaan huolimatta Maarit Verrosen romaanin sivut, rivit ja rivien välit henkivät merkillistä toiveikkuutta ja uskoa ihmisen selviytymiseen.
**************
Tartuin tähän Verrosen uusimpaan kirjaan suurin odotuksin ja petyin katkerasti! Sanoisin, että tässä kirjailija on kyllä haukannut liian suuren palan. Onhan tämä dystopia, mutta tarina menee mielestäni niin överiksi, että se keikahtaa ö-luokan scifin ja naurettavuuden puolelle. Jotenkin Verrosen toteava kirjoitustyylikin tuntuu tässä kirjassa pelkästään huonolta suomen kieleltä töksähtelevine lauseineen.

Verrosen uutuus lähtee ekaksi outalle. Saapa nähdä, mitä mieltä hän on tästä kirjasta!

Kirja täällä. Itsekin odotan, että mitä mieltä olen tästä. Yhden Verrosen kirjan olen lukenut aiemmin ja se oli alkuun lupaava, mutta lässähti loppua kohden.
Nämä dystopiat eivät ihan kuulu muutenkaan ns. mukavuusalueelleni, joskin tiedän että niissä on myös helmiä joukossa.

Mitähän mä just luin? Huh, huh. Jopas oli tarina. Tämä meni niin överiksi ja lapselliseksi, että ei voi kun ihmetellä. Ensimmäinen sana, joka kirjasta tuli mieleen: levoton.
Sci-fi (tai miksi tämä nyt luokitellaan), ei ole ylipäätään mun juttu. Mutta siitä syystä tämän pisteet eivät kyllä näin alhaiseksi jääneet.
Mielenkiinnolla odotan minäkin seuraavien lukijoiden kommentteja.

Kirja lähtee postin matkassa seuraavalle lukijalle. Olisin halunnut arvostella tämän vielä jotenkin syvemmin ja analyyttisemmin. En vaan pysty. Odotukset vs. lukukokemus olivat niin yllättävän kaukana toisistaan, että olen jotenkin hämmentynyt.

Kirja saapui eilen ja on nyt luettu.

Aiemmin lukemissani dystopioissa - ainakin niissä joita muistan hyvällä - maailma on tavalla tai toisella mahdollinen. Cormac McCarthyn hienossa Tiessä viitataan Yellowstonen supertulivuoren purkaukseen. Risto Isomäen scifeissä on valtavasti käypää tietoa. Ja niin edelleen. En toki tunne "aika-avaruusryppyä" enkä mahdollisia maailmanlopun mallinnuksia, mutta jos kirjailija tuntee, en olisi pannut pahakseni että hän (Isomäen tapaan) hiukan luennoisi henkilöidensä suulla, luonnontieteilijä / tähtitieteilijä kun on. Nyt lukija oli aika kirjaimellisesti siellä tyhjän päällä. Kiva että siellä silti happea ja vettä riitti ja nettikin toimi. Ja että ihmissuku palasi jatkamaan itämistään vaikka (näin ymmärsin) aurinkokin oli hajonnut!
Okei, fiktio mikä fiktio, mutta kumminkin.

Vaikka syvällisyys ei varsinaisesti tähän genreen kuulukaan, olisin toivonut ihmisten toimintaa ja käyttäytymistä näissä oloissa kuvattavan hiukan vähemmän ulkokohtaisesti. Vaikkapa sen sijaan, että teltan purkamiselle ja pyyhkeiden viikkaamiselle oli omistettu pitkä kappale.

Verrosen aiemmat romaanit on julkaissut Tammi. Kiinnostaisi tietää, hylkäsikö se tämän vai tuliko Aviadorilta parempi tarjous. Onkohan tekstiä muuten hiottu vielä kun tiedosto on ollut painossa, kun useassa luvussa loppukappale tai -lause on hiukan isompaa fonttia? Näyttäisi vähän siltä, että on pehmennetty kirjan kylmäkiskoista ilmaisua.

Ja mitkä hiivatin hiljaiset joet?

Mutta OK, hyvä kirjailija on tehnyt tällä kertaa tällaisen kirjan. En oikein osaa antaa tähtiä.

-ruzena

Kirja on matkalla He_Rin iloksi.

Kirja saapui yhdessä toisen rinkikirjan kanssa. Olen lukenut aikaisemmin muistaakseni kaksi Verrosen kirjaa, joista pidin. Edellisten lukijoiden kommentit luettuani odotukset tämän kirjan suhteen eivät ole kovin korkealla.

En tykännyt. Tämän genren kirjat eivät ole minunkaan suosikkejani, mutta tämä teos meni kyllä täysin överiksi. Päällimmäiseksi jäi mieleen se, että joka paikassa oli toimiva wc, mikä tietysti on tärkeää. Mutta olisin suonut, että kirjailija olisi taustoittanut tekstiään vähän enemmän.

Kirja jatkaa ringissä seuraavana olevalle Paminalle.

Tämä kirja on nyt minulla. Luen ensin oman haastekirjani loppuun ja tartun sitten tähän. Kirjailija ei ole ennestään tuttu, joten mitään erityisiä odotuksia ei ole. Tosin teidän muiden kommentit eivät niitä kovin korkealle nosta. Nähtäväksi jää mitä minä tästä pidän.

No joo... Luettu on, mutta en kyllä tiedä, mitä tästä sanoisin. En ole tämän genren kirjoja aiemmin lukenut, enkä Verrosen sen paremmin, joten en pysty vertailemaan. Missään vaiheessa minulle ei selvinnyt, missä päin maailmaa kirjan alussa oikein oltiin, ja kun lähdettiin liikkeelle, oudot tapahtumat vain seurasivat toisiaan. Positiivista kirjassa oli se että se oli nopeasti luettu. Muuten en osaa oikein sanoa mitään.

Tämä kirja on nyt rinkinsä kiertänyt, ja lähtee tällä viikolla seuraavalle lukijalle ringin ulkopuolelle.

Kirja perillä, kiitos! Omat kokemukset Verrosen kirjoista on aika vaihtelevia ja muiden kommenteista päätellen tämä saattaa sijoittua siihen vähemmän houkuttelevaan laitaan... mutta lukupinoon joka tapauksessa :)

No juu, tämä oli ihan mielenkiintoinen pikku satu ja ajoi asiansa bussilukemisna. Ei minusta sen överimpi ollut kuin moni muukin Verrosen tarina... Loppu oli kylläkin todella tylsä, jotain vähän yllättävämpää olisi siihen kohtaan voinut keksiä.

(Helmet -lukuhaaste #37: pienkustantamon julkaisu)

Siirtyy seuraavaksi lukutuolille toivelistahipan kautta!

Kiitos toivekirjasta ja seurasta Sastamala-retkellä. Oli oikein virkistävä päivä!

Olen tykännyt tosi monista Verrosen kirjoista, mutta tämä dystopia lähti kiitämään sellaisiin sfääreihin, ettei todellakaan ollut minun juttuni. Scifi ei ole genrenäkään mielilukemistani, mutta parempiakin genren kirjoja on eteen tullut.

Toivelistalukemista Alelle ja mukavan syksyn toivotukset!

Kiitos lukutuoli!