Dekkarikirjailija Reijo Mäen 12 letkeää jännitystarinaa

Jussi Vares hikoilee tavarataloetsivänä jouluruuhkassa, kun hänen huomionsa vangitsee poikkeuksellisen kaunis nainen. Kaunotar johdattaa Vareksen turkulaiseen luksusasuntoon outojen tapahtumien äärelle.

Muissa tarinoissa Jussi Vares muun muassa matkustaa Murmanskiin, paimentaa vale-Elviksiä Salpausselän kisoissa ja pukeutuu amiraalin univormuun.

Inhimillisen käyttäytymisen raadollisia puolia valottavat jutut kirjailijakaksikosta tihkusateisen paikkakunnan kulttuuritapahtumassa; harmaasta konttorirotasta, joka kostaa esimiehelleen vuosien piinan sekä epähygieenisistä seurauksista, joita hoitamattomasta vipistä voi koitua.

Loisto-pokkari
Toinen painos
Otava 2002

Luin Aidon turkin jo aiemmin tässä keväällä, journalointi vain jäi. Tämä olikin ensimmäinen Vares-kirjani ja varmaan Mäen koko tuotannosta mieluisin, sillä pidän lyhyistä tarinoista :) Huumorimiehiähän Mäki on, eri asia sitten, kolahtaako hänen huumorinsa kaikkiin.. Suurin oppi kirjassa taisi tällaiselle tavikselle olla se, että alamaailman touhuista kannattaa pysytellä kaukana, etenkin venäläisistä rikollisista ;)

Kirja on sujuvaa ja hyvää suomen kieltä, sikäli kuin muistan, mutta lanko ei todellakaan taivu "sinun langosi".

Muut "outoudet" liittyvät kirjan ikään ja asioiden muuttumiseen sitten kirjan ilmestymisvuoden 2001. Särkylääkkeitä ei nykyään saa antaa edes koulutettu ensiapuryhmä, siis sellainen SPR:n tai muun ea-porukka, joka päivystää esimerkiksi massatapahtumissa, saati sitten poliisi. Samoin tupakointi Forumin kahvilassa tuntuu nykylukijasta aivan mahdottomalta ajatukselta :O

Aito turkki oli tarjolla Lyhykäiset-yllätyspussissa, josta sen nappasi Tarna. Kirja lähtee huomenaamulla Helposti-kuoressa kohti Pirkkalaa; tipautan sen postilaatikkoon, kun lähdemme mökille tekemään kevätsiivousta. Alun perin siivota piti jo eilen Hämeenlinnan keskussairaalasta palattuamme, sillä olin ottanut töistä vapaapäivän toimiakseni kuskina äitini silmälääkärikäynnillä. Siellä kuitenkin tehtiin pieni operaatio eikä leikattua silmää voinut altistaa pölylle. Tämä sadepäivä on huilittu, mutta huomenna on poutaa ja siis siivouspäivä :)

Hyviä lukuhetkiä ja aurinkoisia kevätpäiviä!

Ensimmäinen Lyhykäiset-kirjani saapui eilisiltana ja osoittautui todelliseksi yllätykseksi. Reijo Mäkeen muistan tutustuneeni joskus yhden kirjan verran, ja onkin kiintoisaa uudistaa tuttavuus näiden lyhyiden juttujen avulla. Aitoa turkkia en siis ole aiemmin kokeillut, vaikka vähän sellaista Lyhykäispussia penkoessani uumoilinkin. Parempi niin. Kiitos yllätyksestä, Tarya! Kiitokset myös upeasta Huuhkaja. Bubo bubo -kortista.

Kokemukseni Reijo Mäen teksteistä ei ole kaksinen. Vaikka olen vapauttanut hänen kirjojaan muutaman, lukuun olen tätä ennen ottanut vain yhden. Eikä mielipiteeni näytä juuri muuttuneen sitten Pimeyden tangon.
Ylipäätään en nautiskele rikosnovelleista; onnistunut rikostarina vaatii mielestäni enemmän taustoitusta ja tarkempaa kuvausta. Lähtökohta ei siis kirjan kannalta ollut kovinkaan otollinen. Vaan kun en onnistunut nytkään tykästymään Mäen tekstiin hänen hahmoistaan puhumattakaan. Sekä tekstin että usein myös juonen taso muistutti minua menneiden aikojen kouluaineista. Nykyisin nekin varmaan ovat tasokkaampia.
Jussi Vares ei esiinny läheskään kaikissa Aidon turkin jutuissa, liekö tuo sitten kirjalliseksi eduksi vai haitaksi. Innokkaimmin luin kirjan avaus- ja samalla myös niminovellin, sen jälkeen taso laski. Ei ollut minun kirjani, mutta eivätpä ole minun juttujani muutkaan turkit, olivat ne sitten aitoja tai eivät. Oma lukijakuntaansa kirja varmaankin viihdyttää.
Kansikuva muistuttaa aivan liikaa Hugh Wheelerin Rikoksien Capria. Kopiointi ei tunnu hyvältä eikä se, että ainoa aito asia kirjan kannessa on nimi. Kaikesta huolimatta: kiitos tästä lukukokemuksesta, Tarya! Vien kirjan miittiin, toivottavasti joku kiinnostuu siitä.

Tuhto-miitistä kirja taisi lähteä jonkun matkaan, kun en sitä enää löytänyt.

Jep, minun mukaani lähti. Alkoi jotenkin kiinnostaa enkä ole ihan varma olenko lukenut Reijo Mäen opuksia ennen. Nyt siis katon mimmonen tää on kun tässä on lyhyitä tarinoita. Joskus tällaisetkin opukset on kivoja :)