Takakannesta:

"Voiko suomalainen nainen kotoutua jäätiköiden ja kuumien lähteiden keskelle? Pysyykö pokka, jos viereisessä suihkukopissa hiuksiaan peseekin Björk? Vuonna 2003 nuori talouden opiskelija Satu Rämö lähti vaihtoon Islantiin. Kokemus muutti hänen elämänsä. Pienestä saarivaltiosta tuli Rämön uusi koti. Hän opiskeli kielen, löysi itselleen puolison ja perusti perheen. Ja kun utelias suomalaisnainen on päättänyt sopeutua, sitä ei estä mikään. Rämö kertoo hauskasti seikkailustaan perin juurin kummallisessa saarivaltakunnassa, jossa kaikki 300 000 kansalaista tuntuvat olevan toisilleen sukua. Joulua vietetään sotilaallisen tarkan kaavan mukaan, presidenttiä sinutellaan ja peikkoihin uskotaan ihan varmuuden vuoksi. Islantilaisten luottamus omiin kykyihin ja hyvään onneen on lähes rajaton. He ovat omasta mielestään maailman paras kansa. Ei haittaa, vaikka talous romahtaa tai tulivuori purkautuu. þetta reddast, sanoo islantilainen, ei hätää, kyllä kaikki hoituu! Mutta tuleeko suomalaisesta pessimististä koskaan islantilaista optimistia."

Islannissa olisi kiva käydä, eikä tämä kirja vähennä halua matkustaa sinne. Asumaan en ehkä kuitenkaan haluaisi sinne jäädä. Rämö kirjoittaa sujuvasti ja jutut ovat mielenkiintoisia. Ihan täysosuma kirja ei ollut; nähtävästi kirja on koottu useammasta, erillisestä jutusta tai artikkelista, sillä ajoittain toisteltiin samoja asioita. Maininta Islannin neljän asteen keskilämpötilasta on varmaan syöpynyt syvälle aivojeni sopukoihin, sen verran usein se kerrottiin.

VARATTU: Smabbe/Lii5a

Kiitos Em64 toivekirjasta. Mukavaa joulunaikaa sinulle :)

Vähän meni matkailumainoksen puolelle ja osa jutuista oli vähän tylsää toistoa. Mutta ihan luettava kirja.

Kirjan annan seuraavaksi Lii5alle.

Mukavia lukuhetkiä!

Sain tämän miitissä. Luulin, että tämä on toivelistallani, mutta ei näytä olevan. Sen sijaan toisella "lue joskus"-listallani tämä kyllä on.
Islantia koskevat kirjat kiinnostavat varmaan osin siksi, että olen siellä yhden kesän viettänyt, vaikkakin vain Keflavikin ja Reykjavikin alueella.

Kiinnostava, nopealukuinen kirja suomalaisen kokemuksista Islannissa. Itse olen ollut Islannissa vain kolme kuukautta ja jo 80-luvun puolivälissä, joten kokemukseni ovat hyvinkin erilaisia kuin kirjoittajalla, joka asuu maassa, on opetellut kielen kunnolla ja on naimisissa paikallisen kanssa.
Monta tuttuakin asiaa kirjassa toki on: jäätiköt, joilla itsekin kävin mutta en vaeltanut niillä ; lämpimät uimapaikat luonnonvesissä ; piilokansan tarinat, joita minäkin kuulin - minullekin näytettiin Keflavikin ja Reykjavikin välissä tienmutka, joka kiersi piilokansan asuin paikan ; Reykjavikin viihtyisä keskusta ja Hallgrímurin kirkko, joka oli vielä jonkin verran kesken (valmistui seuraavana vuonna) mutta johon pääsi jo tutustumaan ; yliopisto ja Pohjola-talo ; islantilaisten ystävällisyys ja rento tapa kyläillä ja suhtautua muihin.
Oli kiinnostavaa lukea maassa pitkään asuneen kokemuksia ja peilata osin omiin muistoihin. Olen pitkään halunnut matkustaa uudestaan Islantiin ja turistina kiertää koko saari, käydä joissakin pienissä rantakylissä ja pohjoisen kaupungissa Akuyreyrissa. Voisin käydä myös katsomassa Rämön kaupan, jos se vielä on olemassa, kunhan joskus Islantiin pääsen. (Edit: Kauppa on lopetettu.)
Voisin lukea myös jatko-osan Islantilainen kodinonni.

Minä nappasin tämän miitistä, kun olen Rämön Islanti-juttuja Mondo-oppaasta ja netistä paljon lukenut ja maassa jo kahdesti vieraillut. Katsotaan, miten paljon tuttuja juttuja kirjassa on. Kiitokset kierrättäjille!

Kirja taitaa tosiaan olla ainakin osittain koottu useammasta joko blogissa tai lehdissä ilmestyneestä Satu Rämön Islanti-artikkelista. Sadulle Islanti on myös hänen omaa bisnestään, toimittajatarinoidensa aarreaitta, matkaopasjulkaisunsa kohde sekä muiden tarjoamiensa palveluiden keskiö. Teksti on siten väkisinkin puolueellista, mutta koska Islanti nyt vain on minustakin niin uskomaton maa, voin hyvin yhtyä useimpiin Sadun kehuihin.

En varmaan väsy Islannin syrjäseutuihin koskaan. Mieli halajaa takaisin Islannin Länsivuonoille, siellä jäi viime huhtikuussa niin paljon näkemättä talvikauden vuoksi. Ja siellä jos missä, on hyvä pysähtyä, hengittää ja ihan vain ihailla luonnon mahtia.

Toivelukemista eijukalle, ole hyvä!

Kiitos Bookgeo toivekirjasta ja miittiseurasta! Olen haaveillut Islantiin pääsystä ties kuinka kauan, sillä kaksi lapsistani on kertakaikkiaan ihastunut maahan. Pelkään kuitenkin, että ainakaan tässä elämässä en sinne selviä, joten täytyy tyytyä reissaamaan kirjojen sivuilla. Satu Rämön juttuja olen minäkin lukenut. Kyllä hän saarivaltionsa tuntee!

Olen kuunnellut tämän äänikirjana, mutta kaivannut paperisena, kun keväämmällä olisi tarkoitus käydä Islannissa. Tuli Jyväskylän miitissä eteen suoranaisena täsmätilauksena! Kiitos kivasta päivästä ja kirjoista, eijukka!

Kuuntelin tämän pari vuotta sitten äänikirjana ja pidin tosi paljon. Haaveilen pääseväni tänä vuonna käymään Islannissa, minkä vuoksi uusintaluin ja kiinnitin huomiota vähän eri asioihin kuin ensimmäiselle lukukerralla. Bonuksena äänikirjaan verrattuna tästä paperiversiosta löytyi muutamia mustavalkoisia kuvia. Sujuvaa tekstiä ja mielenkiintoisia havaintoja maidemme eroavaisuuksista ja Islannin erityispiirteistä. Kirja jää hetkeksi aikaa perhepiiriin.