Otava 1987, kovakantinen, 128 sivua.

Takakansiteksti:
"Määrätietoinen Mirja on lentäjä Mauri "Potkuri" Mallasveden tytär. Niinpä hän unelmoikin jo pienenä lentäjän ammatista. Tyttömäiset puuhat eivät Mirjaa kiinnosta - hänen intohimojaan ovat lentokoneiden tasojärjestelmät, siipien muodot ja eri konetyypit.
Sota hajottaa Mallasveden perheen: isä joutuu tiedustelulentäjäksi, äiti lähtee lotaksi Itä-Karjalaan ja Mirja pääsee kesäksi unelmiensa työpaikkaan Korven lentokonetukikohtaan.
Mirja tutustuu värikkääseen joukkoon, valloittavaan karjalaistyttö-Kseniaan, velmuilevaan Torstiin, viileään täydelliseen Paulaan - ja Rikuun, joka mullistaa Mirjan elämän täydellisesti. Sodan varjot eivät himmennä nuorten pulppuilevaa elämäniloa ja vilpitöntä tulevaisuudenuskoa, vaikka kaikilla on joku rakkaimmista siellä jossakin. Hilpeä ilmapiiri kuitenkin kiristyy, kun selviää, että Korven väen joukkoon on soluttautunut vihollisen vakooja..."

Kirjailijasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Anni_Lahtinen

Tämä kirja on ollut pitkään rekattavien hyllyssäni. Luultavasti se on peräisin jostain kirjaston vaihtohyllystä.
Takakannen loppu antaa hiukan viitettä, että kirja olisi kenties osin jännittäväkin - ratkaistaanko siinä peräti jollain lailla vakoojaan liittyviä asioita. Kirja on kuitenkin varsin leppoisa kertomus yhdestä kesästä sodan aikana työpaikassa, jossa on paljon nuoria. Nuoret ja nuoret aikauiset tekevät työtä, viettävät vapaa-aikaa yhdessä, tekevät pieniä herkkujaa vähistä aineista, tutustuvat toisiinsa, käyvät retkillä ja vähän on pientä kipinääkin joidenkin nuorten välillä. Viihteelliseen kirjaan tuo hiukan raskaampia sävyjä sota ja huoli rintamalla olevista.

Vien kirjan Turun kirjamessujen miittiin kuriirille kuljetettavaksi kirjaa toivoneelle.
Hyviä lukuhetkiä!

Mirja huilaa hetken Mankkaalla ennen kuin jatkaa matkaansa kohti varsinaista vastaanottajaa...

Sain toivelistakirjani illan He_Ri-miitissä Forumin Espresso Housessa, kiitokset sekä lähettäjälle että kuriirille! Olen tykännyt näistä Lahtisen (nuorten)kirjoista ja niin myös äitini :) Vien tämänkin hänelle luettavaksi, ehkä jouluksi ;)

Lahtisen kirja tulikin luetuksi heti, kun sain Tiistaisiskot-hippakirjan päätökseen. Sota-ajan tarinaksi tämä toki on kepeä, tai no siis 1980-luvun tuotantoahan tämä on, mutta juuri tällaista luettavaa varmaan kaivattiin ja tehtiinkin sotavuosien ankeuteen. Parasta tässä oli nuorten selviytyminen arjessa, kun kaikesta oli pulaa, sekä Mirjan kiinnostus ja selvä lahjakkuuskin lentäjän ammattiin :) Niin ja kaikkien tahto olla hyödyksi, kun isänmaata uhattiin.

Sen sijaan kirjeen ja kortin sekalaista käyttöä en ymmärtänyt. Mirja ottaa kirjelehtiön ja kirjoittaa, päättää sitten viedä kortin postilaatikkoon ja tipauttaa kirjeen. Isältä tulee pian vastauskirje ja luettuaan sen Mirja painaa huulensa kellahtavalle postikortille. Siis kumpia tässä oikein kirjoitettiin, kortteja vai kirjeitä? Tekstit olivat kyllä niin lyhyitä, että ne olisivat mahtuneet kortteihinkin :)

Edit: Kuvassa tämän illan kahvihetki töistä palatessa.

Hyvää joulua!

Mielenkiintoinen rakkaustarina sota-ajalta, päättyy kosintaan.
(Luettu 4.1.2019)

Kirjan palautus.

Kirja jatkanee viikonloppuna eteenpäin.. :)

Vien Mirjan huomenaamulla mökille, sillä illalla hänellä on tilaisuus lähteä kohti Satakuntaa :) Hyviä lukuhetkiä!