Kanadalainen alkuperäisteos The Island Horse (2011 tai 2012)*. Suomennos: Tuija Tuomaala. Helsinki : Pollux 2011 (tai 2012)*. Nidottu, 120 sivua.
Kuvat © Kids Can Press.
*) Näissä Stabenfeldtin kustantamissa Penny Girlin, Polluxin tms. julkaisemissa kirjoissa näyttää olevan jonkinlainen ongelma julkaisuvuosien ilmoittamisessa. Alkuperäisteoksen kanadalainen kustantaja Kids Can Press ilmoittaa sidotun laitoksen ilmestymispäiväksi 1.3.2012. Samaa vuotta tarjoaa myös englanninkielinen Wikipedia (linkki tämän päiväkirjamerkinnän lopussa). Kuitenkin kustantaja Stabenfeldt ilmoittaa suomennoksen painetuksi Saksassa jo vuonna 2011???

Kirjalla on meriittilista:
2013 Hackmatack's Children's Choice Book Award for English Fiction, Short-listed
2013 Best Children's Books of the Year, Bank Street Children's Book Committee, Winner
2012 Best Books for Kids & Teens, Starred Selection, Canadian Children's Book Centre, Winner

Takakansi:
Ellie asuu pienessä kylässä isänsä kanssa ja kaipaa kuollutta äitiään. Hän pakenee todellisuutta kuvitelmiin, joissa laukkaavat ihanat villihevoset. Kun isä saa uuden työpaikan, heidän täytyy muuttaa syrjäiselle saarelle. Ellie ei haluaisi, mutta saarella on jotain, mistä hän on aina unelmoinut: villihevosia. Erityisesti eräs komea ori valloittaa Ellien sydämen. Hän antaa sille salaa nimeksi Orkidea. Mutta sitten saarella järjestetään vuosittainen kokoonajo, jossa villihevosia otetaan kiinni ja lähetetään mantereelle. Ellie on epätoivoinen. Menettääkö hän unelmiensa hevosen?

Susan Hughes englanninkielisessä Wikipediassa

Voihan hyppivät hevoset, alkuperäisteoksen ilmestymisvuosisotku se vain mutkistuu. Saksankielinen Gefahr auf Sable Island on ilmestynyt 2011. Joko saksalaisilla on erilainen ajanlasku kuin kanadalaisilla tai sitten saksannos on käännetty käsikirjoituksesta – ellei Hughes ole itse kirjoittanut sitä ensin saksaksi, mitä aika vahvasti epäilen. Kääntäjän nimeä en saksalaissivustoilta kumminkaan löytänyt.
Oli miten oli, suomennosta lukiessani sain vaikutelman lyhennetystä teoksesta. En minä tekstistä mitään katkopaikkoja löytänyt, mutta jotenkin hämmennyttävältä tarina ensi alkuun tuntui. Tosin suomennoksen takakansitekstikään ei auta asiaa, toisin on alkuperäisteoksen ja saksannoksen kohdalla. Lukemaan ryhtyessäni oletin lukevani 2000-lukulaista tarinaa, mutta heti alkajaisiksi Ellie tulee koulusta kantaen mm. rihvelitaulua, ja myöhemmin matkataan Halifaxiin hevoskyydillä. Vasta kirjailijan jälkisanat vahvistavat tapahtumien sijoittuvan 1800-luvun alkupuolelle (vuoteen 1810, luin jostain). Ellie ei minusta kuitenkaan aivan 1800-luvun tytöltä vaikuta, ei varsinkaan 10-vuotiaalta sellaiselta (iänkin luin joltain nettisivulta). Ellien äidittömyys toi mieleen Marita Lindquistin Maleenan ilon, jossa Ellien ikätoveri Maleena suree hänkin äitiään. Suomenruotsalainen kirja välitti kymppivuotiaan tytön tunnot huomattavasti aidommin.
Mutta. Loppujen lopuksi kirjan keskiössä ei olekaan Ellien suru vaan Sable Island ja sen villihevoset, jotka taitavat pikemmin olla poneja kuin hevosia. Mutta villejä joka tapauksessa. Jälkisanoissaan Huomioita tarinasta ja Sablen saaresta Hughes toteaa toiveissa olevan, että saari saisi piakkoin kansallispuiston ja luonnonsuojelualueen statuksen. Sillä tiellä ollaan, mutta perillepääsy einäytä olevan aivan yksinkertaista. Kesällä 2013 päätettiin kansallispuiston perustamisesta, kunhan ensimmäisiin kansoihin kuuluvien Mi'kmaqien aluevaatimukset saataisiin käsitellyiksi. Joulukuusta 2013 lähtien aluetta on suojeltu lain voimalla, mutta liittovaltion/provinssin ja alkuperäiskansan väliset neuvottelut lienevät edelleen kesken.
Tulipahan höpistyä paljon muustakin kuin kirjasta, Mutta Sable Island ja sen villit ponit ovat keskeisin osa Villiorin kotia. Puutteistaan huolimatta kirja on ihan mukava ja kiintoisa, vaikken minä ehkä ainakaan suomennoksen perusteella olisi ruvennut sille palkintoja jakelemaan.
JK. Alkuperäisteoksen kustantajan sivuilla kirjaa suositellaan 7–10-vuotiaille.