Helsinki : Gummerus 2010. Sidottu, 112 sivua.
Kannen kuva: iStockPhoto

Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 2010


Takakansi:

VALOKUVA

Suurin show maan päällä kirkuvat mainokset
milloin mitäkin pellon laitaan kasattua
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .sirkuksen irvikuvaa.

Mutta näytös on täällä: kahden ihmisen kohdatessa
. . . . . . . . . . . . . . . . .murtautuvat esiin taikurit ja klovnit.

Joka ilta nuora suutelee tanssijattaren jalkapohjaa
ja teltan varjossa istuu tyttö
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .katsoo äitiä kuin valokuvaa:
kuka tahansa, ei ylivertainen, ei erityinen,
miten kammottava kipu

rakastaa lähimmäistään
. . . . . . . . . . . . . . . . . .juuri niin kuin onnetonta itseään.


Tuija Välipakka Gummeruksen sivuilla
Tuija Välipakka Kirjasammossa
Tuija Välipakka Siltalan sivuilla
Tuija Välipakka Wikipediassa
Klovnin pelko Gummeruksen sivuilla
Klovnin pelko Kirjasammossa
Elämä kuin sirkus Kiiltomadossa
Tuija Välipakka – Klovnin pelko Keskisuomalaisessa

Tuija Välipakkaa en muista ennen Klovnin pelkoa lukeneeni, vaikka tosihyllyssäni hänen Härkätanssijansa onkin (ollut). Eikä ensitutustuminen valitettavasti oikein vakuuttanut. Vika ei tosin liene niinkään runoilijassa kuin lukijassa; en vain saanut otetta tästä kokoelmasta. Yhteen, tässä tapauksessa sirkusteemaan nojautuminen on minusta hyvä idea, mutta loppuun asti se ei sittenkään kantanut. Sitä paitsi kaikki tehdyt typografiset ratkaisut eivät totisesti minun silmääni miellyttäneet; koin äärettömän vaikeaksi lukea periaatteessa proosatekstiä, johon on (tarkoituksella, totta kai!) huiskittu sinne tänne ylipitkiä sanavälejä. Mieluummin olisi lukenut selvää ja selkeää proosarunoa miettimättä, mikä merkitys tällä sanavälillä / tämän rivin sijoittelulla onkaan. Yllätyin uskonnon isosta näkyvyydestä näissä runoista. Lehtiotsikoita Jeesuksen avulla tulkitseva Rukoilkaamme yhteen ääneen toi hymyn huulille – eikä sitä tapahtunut usein. Puhuttelevimmaksi koin kokoelman kakkososan, jonka mottona siteerataan Fellinin La Stradaa. Samasta osasta sivulta 30 löytyy myös lempirunoni, jota joku toinen voi ehkä pitää turhan raadollisena ja joka alkaa näin:
”KÄPÄLÄ ON KAUNIS SANA. Huone on ett rum.
Voit toistaa sitä kuin rummuttaisit kitalakeasi.
. . . . . . . . . . Heti alkaa tapahtua: roikut kielestäsi, keinut
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .suloisessa harhassa,
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .että muutat maailmaa eikä se sinua.”
Pidän tästä runosta aina sen lohdulliseksi kokemaani loppuun saakka:
. . . . . . . . . .”Välimatkoja ei ole. Olet perillä kaiken aikaa.”

---

Viime syksynä tuuppasin Klovnin pelon Palkintokaappiin jonkin sieltä ottamani kirjan tilalle. Annimanni päätti käyttää siihen yhden ansaitsemistaan kirjaoptioista. Kokoelma matkaa siis seuraavaksi Espooseen.

Anteeksi viivästys. Hyviä lukuhetkiä! – Äläkä pelkää klovneja.

Kiitos! Molemmat VPK-optiokirjat saapuivat perjantaina. Äläkä suotta pyytele anteeksi toimitusaikaa. Sinunkin VPK-kirjasi sekä yksi hippakirja ovat edelleen täällä. Lähetän ne sitten, kun ilmoittelet päässeesi palaamaan kotiin.

Välipakan runot kiinnostavat, olen häneltä jotain joskus lukenutkin. Sitä paitsi tämä kokoelma sattui aukeamaan heti sivulle 41, jolla "perustetaan perhe". Saatanpa ottaa sen aineistoksi viikon päästä alkavaan äideille suunnattuun kirjallisuusterapeuttiseen kasvuryhmääni.