Otavan sivuilta:

"Yösyötöstä ja Tarhapäivästä tuttujen Antti ja Paavo Pasasen tarina jatkuu! Yhtäkkiä Pasasen pienperheessä on ekaluokkalainen – mihin se vauva katosi, ja mihin se on taas hukannut kännykkänsä?

Paavo Pasanen aloittaa koulun, ja urhean yksinhuoltajaisä Antin edessä kohoaa jälleen uusi käsittämättömien asioiden muuri. Lisäksi Antti joutuu vihdoin myöntämään olevansa umpirakastunut pitkäaikaiseen taistelupariinsa Enniin, ja tunne vaikuttaa olevan molemminpuolinen. Mutta miten sen ottaisi puheeksi, kun elämä pyörii Wilma-viestien ja kouluunlähettämisten rinkiä, ja työtkin pitäisi tehdä?

Eve Hietamies kuvaa yksinhuoltajan arkea ja 2010-luvun kasvatusilmapiiriä lämpimän pisteliäällä huumorilla."

***
Suomalaisen pokkaritarjouksesta.

Kyllä Pasasten meno tälläkin kertaa viihdytti, nauratti ja itketti. Hyvin pystyin myös taas samaistumaan Antin vanhemmuuskokemuksiin: Yösyöttöä lukiessani olin 11-kuisen pojan äiti ja nyt tuo samainen poika päätti juuri tokaluokan siinä missä kirjan Paavo on ekaluokkalainen. Toisen samaistumiskohteen tarjosi Antin masennus, itsekin kun tässä jonkinasteisen uupumuksen kourissa kärvistelen.

Toki mukana oli nytkin – ärsyttävyyteenkin asti – sukupuolistereotyypittelyä ja hippeilylle nauramista, mutta ainoa todella lukukokemusta häirinnyt asia oli Antin tapa heitellä hintti-sanaa halveksuvaan sävyyn sinne tänne. Mutta jos tämä antaa Hietamiehelle anteeksi, lukukokemus on oikein miellyttävä ja mukaansatempaava.

Matkaa toivelistayllärinä yhdelle ihanalle tyypille :)

Voi kiitos, mainio yllätys! Ja ihana kortti myös kirjan välissä!

Olipa taas mukava lukukokemus! Minä en juuri koskaan naura ääneen kirjoille, mutta tässä oli pakko hörähdellä useaan otteeseen, etenkin Antin kohtaamisille poliisin kanssa. Hyvän mielen kirja!

Hammulle toivelistahipassa!

Kiitos Chania! Tämä tuli ihan yllätyksenä! Oikein mukava sellainen.

Tämä oli jälleen ihanan lämminhenkinen kirja.
Annimannin tavoin kiinnitin huomiota tuohon ”hintti”-sanaan, siitä miinusta.
Muutenkin Antin vuoropuhelu työkavereidensa kanssa sai miettimään, minkälaisessa lehdessä he oikein tekevät töitä.

Ilmeisesti tänä vuonna on ilmestymässä jälleen uusi osa. Kaipa sekin tulee joskus aikanaan luetttua.

Kirja jäi kirjojenvaihtohyllyyn.
Mukavia lukuhetkiä!

Olipa hauskaa löytää Kouvolan, lapsuuteni ja nuoruuteni kotipaikan kirjaston vaihtohyllyltä tämä Eve Hietamiehen kolmas Pasasen pienperheen arjesta kertova kirja. Kaksi edellistä olenkin lukenut. Nyt voi nostalgiareissullamme muistella myös sitä aikaa kun omat perilliset olivat ekaluokkalaisia!

Kirja nauratti mutta myös ärsytti, nimenomaan tämä hippeilyssä yliampuminen ja myös kielen käyttö toisinaan on mielestäni turhan epäasiallista. Alakoulun opettajana kolmekymmentä vuotta toimineena sekä kolme lasta koulun läpi luotsanneena voin kyllä erinomaisesti samaistua Hietamiehen teemoihin. Ihmettelen joskus itsekin, miten olen voinut selviytyä pienten lasteni kanssa työelämässä täysin pimahtamatta! Antin tehtävä yksinhuoltajana tuntuu melkoisen ylivoimaiselta. Hänen masennuskautensa olikin melkein uskottavinta luettavaa kirjassa. Tänä ahdistavana aikana kirjan lukeminen kyllä myös piristi, siitä kirjailijalle kiitos!

Kirja vapautuu Minna Canthin ja Tasa-arvon päivänä Sellon kirjaston vaihtohyllylle.
Löytäjälle hauskoja lukuhetkiä!

Hammaskeiju jää odottamaan uutta lukijaa pääkirjaston vaihtohyllylle.
Lukuiloa löytäjälle!

Hammaskeiju pääseekin vapaalle päivää myöhemmin 😉!