Vaihtohyllylöytöjä.
Tammen BON-pokkari, 2016, 495 sivua. Englanninkielinen alkuteos What Alice Forgot.

Takakannesta:

"Voiko kymmenen vuoden menettämisestä seurata mitään hyvää?

Neljääkymmentä lähestyvä Alice saa hikisissä aerobic-treeneissä tällin päähänsä ja menettää muistinsa. Hän on nyt kolmen ventovieraan lapsen äiti ja eroamassa rakkaasta Nickistään. Sisko ei juuri puhu hänelle ja entiset ystävät välttelevät. Peili näyttää lisänneen 10 vuotta ikää, mutta karisuttaneen kiloja.

Ja kuka peijakas on tuo raamikas komistus joka tulee Alicen kotiin johonkin sessioon? Mihin ihmeen sessioon! Entä kuka on Gina, jonka nimi lipsahtaa vähän jokaisen huulilta, mutta josta heti vaietaan?"

Tämä taisi olla toinen lukemani Moriartyn kirja. Tästä jäi kyllä todella lämmin ja hyvä olo, monin tavoin sympaattinen tarina, jonka loppuratkaisun toisaalta halusin saada nopeasti selville, mutta toisaalta toivoin ettei kirja vielä loppuisi. Muistinmenetys oli kiinnostava teema siltäkin kantilta, että Alice ikään kuin sai mahdollisuuden tehdä elämässään uusia reitinvalintoja menneisyyden painolastista ja jo tehdyistä päätöksistä huolimatta. Voimaannuttavaa ja mukavaa lukea, kun joku löytää hyvää tervettä itsekkyyttä sekä valoisampaa ja rennompaa naiseutta, vaikka kyse romaanihenkilöstä olikin :). Kirja puhuu paljon myös eripurien selvittämisestä ja henkilökohtaisen katkeruuden voittamisesta.

Kaiken lisäksi kirja sijoittuu Australiaan, joten Annimannin Maailman ympäri kirja kerrallaan -haaste kiittää.

Naistenpäivän toivelistavapautus. Ihania lukuhetkiä ja paljon terkkuja, kihaan!

Naistenpäivän vapautushaaste pe 8.3.2019

Oi, kiitos toivekirjasta, Bookgeo! 😊

Liane Moriarty on kyllä ollut mukava uusi tuttavuus. Olen tykännyt hänen kirjoistaan kovasti. Toisaalta kerronta on kevyttä, mutta juonessa on riittävästi yllätyksiä ja mielenkiinto pysyy yllä loppuun saakka. Samaa sarjaa oli tämäkin. Onneksi hyllyssä on lisää Moriartya odottamassa vuoroaan.

Hyllyn tyhjennystä.... Kiitos avusta, Chania! :)

Kiitos, vaikuttaa kiinnostavalta!

Toisaalta pidin kirjasta, toisaalta se vähän ärsytti - ehkä henkilöiden "hyväosaisuus" jotenkin häiritsi, vaikka lopultahan muut arvot kuitenkin voittivat. Mukavasti tämä koukutti mukaansa, mutta pidin enemmän Moriartyn kirjasta Hyvä aviomies. Ja kolmaskin kirja Moriartyltä odottelee hyllyssäni :)

Kalajoen Bookcrossing-tapaamiseen mukaan.. jos kukaan läsnäolijoista ei kirjaa ota mukaansa, jää se vaihtokirjahyllyyn Kalajoelle.