Vanhat kaverit valmistuvat ja menevät naimisiin, mutta Markus ei ole toipunut ensirakkautensa menetyksestä, ei opiskellut lukion jälkeen eikä käynyt armeijaa. Hän asuu edelleen vanhassa kotikaupungissaan, työskentelee ensimmäisessä työpaikassaan, elää latteassa suhteessa ja ahdistuu päivä päivältä enemmän. Hän on mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään.

Kaikki tiet vievät kahteen suuntaan, rakkaus on valtapeliä ja välillä kovin itsekkäitä valintoja. Kylmäpuristettu antaa äänen rakkaustarinan molemmille osapuolille ja kuvaa koskettavasti ja kriittisestikin elämän kipeitä valintoja.
(Wsoy)

Antikvariaatti Oulun Ale-Kirjasta saa alakerran poisto-osastolta pusillisen kirjoja 2 euron hintaan. Valitsin tämän yhdeksi kirjaksi, koska pienen kokonsa ansiosta se sopii hyvin mukaan tulevalle kesälomareisulle ja siellä vapautettavaksi.

Kirja nähty OBCZ-Columbuksessa tänään.

Kirja sai tällä kertaa jäädä hyllyyn, mutta tein siitä vapautusilmoituksen.

Kirjan koko on kyllä ihanan pieni. Ballycumber hyppäsi silmille Malminkartanon kirjaston kierrätyshyllystä ja otin kirjan matkaani.
Kirjailija on kirjoittanut aiemmin lasten- ja nuortenromaaneja Laura Lähteenmäen nimellä ja tämä on hänen ensimmäinen aikuistenromaaninsa, kertoo sisälieve. Piti tarkistaa, olenko lukenut jotain hänen kirjoittamaansa, kun nimi on niin tuttu, mutta löysin vain hänen miehensä kanssa toimittamansa kirjan Sitä suolaisempi soppa - kömmähdyksiä keittiössä http://www.bookcrossing.com/journal/13492488/ eli voisi olla aika tutustua hänen tuotantoonsa.

Entisenä jyväskyläläisenä nautin kirjan miljööstä, taidan tietää mistä jyrkästä mäestä on kyse (hengästyttää muistella sitä). Anniinan ja Markuksen suhteen ja Markuksen muistojen seuraaminen innoitti, mutta kun päästiin kirjan kolmanteen osaan tunsin pettymystä ja kirjoitustyyli tuntui kikkailulta (tuli muistuma kokemuksiin Vilja-Tuulia Huotarisen teoksista). Sinänsä tuo teksti täydensi ymmärrystä kokonaisuudesta ja antoi äänen rakkaussuhteen toiselle osapuolelle, siis Markuksen menneen suhteen, jossa hän oli yhä kiinni. Neljäs osa, jossa Markus on äitinsä kanssa ulkomailla tuntui myös vähän tylsältä ja pateettiselta. Onneksi viidennessä osassa palattiin sitten Markuksen pään sisään.
Kylmäpuristettu nimestä en pitänyt, enkä yleensäkään siihen liittyvistä jipoista (Olive ja Olivia..) tai ehkä en vain tajunnut sen hienoutta. Kärpäset ja surina, voi sentään, nekin toistuivat, Anniina tahtoi tappaa kärpäset, Markukselle ne olivat lapsuuden ystäviä tai jotain. Valtteri-poika keräsi kärpäsiä lasipurkkiin.

Varattu.

Matkalla He_rille, joka valitsi tämän Oma maa mansikka -pussista. Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos kirjasta, jonka pippis ystävällisesti kuriroi.

Kirja oli alkuun vähän sekava, mutta loppua kohden palaset ikäänkuin asettuivat paikoilleen.

Sikasäkkivalintasi, ole hyvä.