Anni Swanin kootut kertomukset 11. Porvoo : WSOY 1949. Sidottu, 189 sivua.

Arnellin perhe ei ole kuulunut Swan-suosikkeihini. Otinkin kirjan vaihtohyllystä selvittääkseni, vieläkö tilanne on ennallaan.

Takakannesta:
Anni Swan nuorten kertojana
Anni Swanin lähes 50-vuotisen kirjailijatyön tuloksena on syntynyt satujen ja nuorisonkirjojen loistava sarja — parasta mitä suomen kielellä on kirjoitettu. […]
ARNELLIN PERHE. Kirjailijan uusin nuorisonromaani — kertomus Helsingin koulumaailmasta ja Australian karujen olosuhteiden keskeltä.
Teos on täynnä nuorisonkertomuksen jännittävyyttä, paratiisimaista luontoa, myrskyjä, kuivuutta, käärmeitä, yleensä kaikkea, mikä tekee elämän vaaralliseksi seikkailuksi.


Anni Swan Kirjasammossa
Anni Swan Wikipediassa
Sirpa Kivilaakso: Satukuningatar Anni Swan, elämä ja teokset Kirjavinkeissä
Muistikuvia Anni Swanista Ylen Elävässä arkistossa
Anni Swan: Arnellin perhe Kirjavinkeissä

No jopas. Ymmärrän hyvin, miksen aikoinaan välittänyt tästä kirjasta. Onhan se erilainen kuin ne 1910–30-lukujen tyttökirjat, joita Swanilta olin tottunut lukemaan. Pidin kyllä poikakirjoista jo mukelona, mutten osannut – enkä osaa – tuupata Arnellin perhettä siihenkään sakkiin.
Kirjassa tapahtuu paljon, siinä on huikeita seikkailuja, oikeus lopulta voittaa ja sitä rataa. Se on hyvin helppolukuinen; yleensä tahkoan jopa lasten- tai nuortenkirjaa vähintään pari päivää, mutta Arnellit nielaisin puistonpenkillä istuskellessani. En vieläkään oikein ihastunut, mutta olen varma että kirjalla on paljon ystäviä. Ansaitusti. (Niin no, kamalan rasistinenhan se on, mutta 70 vuotta sitten maailma näytti suomalaisiin silmiin kovasti toisenlaiselta kuin nykyisin.)

Louhi heppasi, hienoa! Kirja on ollut paketissa sunnuntai-illasta. Unohdin eilen postittaa kun reitti ei kulkenutkaan laatikon ohi. Ei kulje tänäänkään, mutta jospa silti muistaisin.
Toivottavasti kirja miellyttää.

Kirja tuli tänään postissa. Kiitos! Sain tämän joskus 80-90-luvun taitteessa synttäri- tai joululahjaksi. Ehkä tarkoitus oli opettaa rasismia ynnä muuta. Ajattelin lukea kirjan uudelleen jossain vaiheessa ja katsoa, inhoanko sitä yhtä paljon kuin lapsena. Minulle osteltiin tällaisia ihmisten kirjoja välillä, että lukisin joskus jotain muutakin kuin hevoskirjoja, mutta luettuani ihmiskirjan olin aina, että evvk kun ei ole edes hevosia tässä. Nykyään tulee luettua vain ihmiskirjoja, vaikka hyllyt on täynnä hevoskirjoja, joita pitäisi vapauttaa.