Kustantajan sivuilta:

"1970-luvun loppu Pohjois-Pohjanmaalla. On Joki ja sen varrella Kylä, jossa eletään kirjaimellisesti ajan ja ikuisuuden rannalla: Jeesuksen toinen tuleminen on lähellä.

Taisto puhelee päivisin puutarhassa linnuille ja kukkasille, mutta iltaisin hän rakentaa tiivistä hengellistä arkkia heille, jotka tunnustavat syntinsä ja katuvat.

Aliisa muistaa uskosta toisenlaiset ajat ja kyseenalaistaa hoitokokoukset. Hänen tyttärensä Auroora kamppailee rajan ylittävän rakkauden kanssa.

Aaron on sekä mummin että papan silmäterä. Hänen hartain rukouksensa on, ettei kukaan sukulainen joudu helvettiin. Aaron kirjoittaa Tärkeiden Asioiden Vihkoon salaisuuksia ja rakentaa omaa Arkkiaan.

Synninkantajat on vahvasti kaunokirjallinen ja psykologisesti uskottava romaani sisäänpäin kääntyvästä yhteisöstä ja rakkauden monista merkityksistä. Se kurkottaa yhden suvun tarinasta yleisinhimilliseen ja hakee rinnastuksia myös historiasta ja nykypäivästä."

Varattu Tarnalle hippakirjana.

Toisin kuin Taivaslaulu, jota "kaikki" ovat kiitelleet, Synninkantajat on jakanut lukijansa. En minäkään tästä ihan sillä lailla hurmioitunut kuin Rauhalan esikoisesta – ja jossakin vaiheessa meinasin jopa jättää kirjan kesken – mutta nyt viimeisen sivun luettuani olen sitä mieltä, että kyllä tämäkin hieno kirja on. Haastavampi kuin Taivaslaulu (vaatisi ehkä toisen lukukerran avautuakseen kunnolla), monikerroksinen, kaunis, painostava ja surullinen. Rauhalan runollisesta kielestä pidän myös paljon. Hoitokokousten pöytäkirjoissa käytetyille termeille (esim. kososlaisuus, hempeä henki, kuiva henki) olisin kaivannut jonkinlaisen sanaston kirjan loppuun, sillä ne eivät ulkopuoliselle avaudu.

Hyviä lukuhetkiä!

Finlandia-palkintoehdokas 2018

Kiitos kun hippasit minua tällä toivelistakirjalla! Ehkä eniten kirjallisuudessa(kin) minua kiinnostavat kulttuurinen kohtaaminen ja yhteisöt, joilla on oma kulttuurinsa. Lestadiolaiset jos mikä on juuri sellainen yhteisö.
Herkullinen kirjapakettisi saapui, muuten, jo tiistaina. Hain sen kuitenkin vasta lauantaina, koska liikkuminen on ollut kovasti tukalaa viimeisen viikon ajan. Journaloin vasta nyt maanantaina, kun en oikein pysty istuskelemaan koneellakaan. Tai pystyn, mutta liikkeelle lähtö on sitten vähän tuskaisaa. (Yritetään taas vähentää kortisonia, siitä nämä vaikeudet johtuvat.) Vaan onhan paikallaan olijalla nyt iso pino mieluisaa luettavaa, kiitos sinun.

Pauliina Rauhala Gummeruksen sivuilla
Rauhala, Pauliina Kirjasammossa
Pauliina Rauhala Wikipediassa

Synninkantajat Gummeruksen sivuilla
Synninkantajat Kirjasammossa
Lestadiolaisuuden synkät salaisuudet Kiiltomadossa
Taivaslaulun kirjoittajan toinen romaani Synninkantajat tutkii tilannetta, jossa uskonyhteisön huolenpito jäsenistään muuttuu henkiseksi väkivallaksi Aamulehdessä 20.3.18
Kirja-arvio: Lestadiolaisuutta käsittelevän Pauliina Rauhalan hieno Synninkantajat kertoo ulkopuolisuudesta Etelä-Suomen Sanomissa 17.3.18
Synninkantajat Vartija-lehdessä 30.3.18
"Ihanko totta vain tämä porukka pelastuu?" – Pauliina Rauhala pohtii uudessa kirjassaan hengellistä vallankäyttöä Kirkko ja kaupungissa 11.3.18
Pauliina Rauhala: Synninkantajat Kirjavinkeissä

Joudun luopumaan käytännöllisesti katsoen kaikista BC-kirjoistani. Siksi kategorisoin niitä vähitellen omalla tavallani:
LUE – odottaa luokitusta
SAA – tarjolla Suomi-foorumilla
PK – tämän toivon voivani vielä lukea
VAR – varattu ja aikeissa lähteä matkaan
MAT – lähtenyt hyllystäni

Ihanaa, kirja poistui hyllystäni. Kiitos!