80 sivua

Kokoelma Ville Leinosen laululyriikka vuosilta 1998-2005. Pelkästään sanoja, ei nuotteja. Tekijä itse korostaa, että kyseessä ovat laulutekstit, ei runokokoelma. Ei hakemistoa. Kaikki tekstit ovat ilmestyneet Poko Recordin julkaisemilla levyilla 2000-2005.
---

Sehän oli nopea nappaus! En ehtinyt edes vapautusilmoitusta tehdä.
Kirja jäi siis Yliopiston apteekin edustalle sisätiloihin.

Aakkosvapautuspaikkojen Y- kirjain.

Naps ja kops työmatkan varrelta - tulikin mieleeni että pitäisi itse myös pohtia vähän luovempia kirjojen vapauttamisen paikkoja... Lukujonoon tämäkin :)

Leinonen ei selvästikään jäänyt jumittamaan Shalanen lukujonoon, sillä kirja löytyi jo tänään Kampin hyllystä. Nappasin, koska tykkäsin aikanaan Leinosen & Valumon jutuista. Saa nähdä, miltä tekstit maistuvat luettuina.

Ai niin, moi Annelis! :)

Luen paljon runoja, mutta laululyriikkaan kirjoitetussa muodossa minulla on vaikea suhde, eikä tämäkään sitä helpottanut. Laulettaessa toimivat niin erilaiset tehokeinot ja tyylilajit kuin kirjoitetussa tekstissä. Pahimmillaan nämä Leinosen lyriikat olivat minusta luettuina vaivaannuttavia, parhaimmillaankin vain ihan ok. Kehitystä oli levyjen mittaan kuitenkin selvästi tapahtunut.

Täytyy kuitenkin nyt testata, miltä Valumo kuulostaa pitkän tauon jälkeen.

Ville jäi odottamaan uutta lukijaa naistenhuoneen nurkkaan viherkasvin katveeseen. Romanttisia lukuhetkiä!