"Uskon että muistia tulisi käsitellä mitä suurimmalla kunnioituksella. Muisti tekee meistä sen mitä me olemme, huolimatta siitä millaista elämämme on ollut. Muisti toimii lakkaamatta. Se karsii ja valikoi, poistaa, lisää, muovaa uudestaan, tarjoaa meille kuvan meistä itsestämme: Tässä sinä olet. Tässä on sinun elämäsi. Muisti ja todellisuus ovat kaksi samanaikaista suuretta, molemmat mahtavia omilla alueillaan. Näistä mahtavampi on muisti, joka ajan myötä ottaa kaiken vallan."

Pikku rouva pikku talossa on Vivi-Ann Sjögrenin muistelmien jälkimmäinen osa, joka kattaa vuodet 1957-1965.

Pikku rouvalla on nyt oma pikku talonsa Espoossa, vaikka se sijaitseekin vain kivenheiton päässä vanhempien kotoa. Taloudenpidon, aviomiehen ja pian syntyvän pojan lisäksi aikaa vie yhä ammattimaisemmaksi käyvä toiminta Helsingin teatteri- ja kulttuurielämässä: ensin Studentteatern ja televisio- ja radiotyöt, sitten roolit Lilla Teaternin ja Svenska Teaternin näyttämöillä.

Alkuteos: Liten fru i litet hus: 1957-1965 (2005)
Suomentanut: Saara Villa

Schildts 2006

- Mielenkiintoinen ratkaisu kustantajalta, ettei alkuteoksen nimeä mainita kirjassa ollenkaan. Muistaakseni olen aiemminkin törmännyt samaan tämän kustantamon kohdalla.

Annelis saa huomisessa tapaamisessamme tämänkin kirjan kuriroitavakseen, kiitos vaivannäöstä! Toukokuu saattaisi pitää kirjasta, mutta jos arvaukseni on huti tai aika ei vain riitä kaiken lukemiseen, kirjan saa tietenkin vapauttaa myös saman tien, ei huolta :)



Edit: Hmmm, Anneliskin taitaa tykätä Vivi-Ann Sjögrenistä..

Juu, Annelis totesi, että nyt en ehtinyt lukea tätä itse, kun tulin miittiin. Lisäsin yhden Sjögrenin kirjan juuri toivelistalleni. En viitsinyt useampia laittaa kerralla, mutta tätäkään en ole lukenut, joten sellainen semitoivelistakirja tämäkin. Jää odottamaan lukupinoon vuoroaan.

Vähän raskasta luettavaa välillä, koska mielenkiinto ei riittänyt jokaiseen yksityiskohtaan, mutta myös hienoja kohtia. Avioliitto Sjögan kanssa osoittautuu onnettomaksi, mies valehtelee, ei pidä lupauksiaan eikä anna rahaa vaimolleen ja kulkee täysin omia polkujaan. Bob, heidän lapsensa, viettää paljon aikaa isovanhempiensa kanssa, sillä onhan Vivi-Annkin paljon menossa teatterikuvioissaan.
Mielenkiintoista kurkistaa hänen nuoren aikuisuutensa vaiheisiin, kun on lukenut monta kirjaa hänen aikuisesta elämästään.

Nyt on Annelisille tilaisuus tarttua tähän kirjaan tai muilla Musiikkitalon ekstramiittiin saapuvilla. Lukuintoa!

Kiitos kirjasta, kiltit kierrättäjät! Taidan lukea tämän piankin, koska vielä muistan pikku rouvan ja Sjögan nuoruuden vaiheet.