Alkuteos: Hjärtat får inga rynkor
Suomentanut Mirja Hovila
Kuvitus Ilon Wikland
153 sivua

Mark Levengoodin toinen pakinakokoelma on täynnä pieniä yllätyksiä, joita syntyy erilaisista kohtaamisista. Pienistä yllätyksistä syntyy usein suuria totuuksia tai ainakin pieniä totuuksia, jotka saattavat olla hyvinkin käyttökelpoisia viittoja elämän mutkikkaalla tiellä. Miss Herneen vankkumaton omanarvontunne ja tulevaisuudensuunnitelmat tulla joskus Miss Mansikaksi voivat opettaa meille jotakin tärkeää myös itsestämme. Kun esirippu laskeutuu berliiniläisessä musiikkiteatterissa, Kaunotar lähtee yksin kotiin mutta Hirviöllä on tiedossa kiihkeä ilta valaistusmiehen kanssa. Edes artisaani-floristi ei voi vangita ihmisen sielua kukkakimppuun joskus yritys voi olla suorastaan loukkaava. Kahden lapsen isänä Mark muistelee entistä useammin niitä viisauden helmiä, joita hän muistaa lapsuudessaan vanhempien sukulaistensa suusta tippuneen. Niin kamalilta kuin ne ensiksi saattavat vaikuttaa, voi niissäkin piillä pieni totuus tai sitten ei. Markin isoisää siteeratakseni: Jos Jumala oli tahtonut taloudenhoitajien olevan filosofeja, hän olisi tehnyt ginistä vahvempaa. Mark Levengood on ruotsinsuomalainen toimittaja ja kirjailija, joka on syntynyt USA:ssa joskus 1960-luvulla ja käynyt koulunsa Suomessa. Hän muutti Ruotsiin 1980-luvun lopussa ja tapasi pian nykyisen puolisonsa, kirjailija ja koomikko Jonas Gardellin, jonka kanssa hänellä on kaksi lasta. Mark Levengood on aikaisemmin julkaissut kirjat Vanhat tädit eivät muni ja Ystävä sä lapsien anna villoja (yhdessä Unni Lindellin kanssa) sekä suursuosikiksi nousseen pakinakokoelman Riemujen rikkaus ja surujen summa. Niin pieni ihmissydän on ilmestyy samanaikaisesti suomeksi ja ruotsiksi.

Tämä ei ollut aivan niin ratkiriemukas kuin edellinen lukemani Levengoodin kirja. Vain kerran sain yskänkohtauksen naurun takia. Hyvin miellyttävää aikaa tämän kirjan parissa vietin silti. Jossain sanottiin Mark Levengoodin kirjoja salaviisaiksi. Tämä oli juuri sellainen.

Miittiin lähdemme, kirja ja minä. Saa nähdä tulemmeko yhdessä takaisin. Toivottavasti ei.
Lukuiloa!

Jokin aika sitten minulla oli vierashuoneen pöydällä kirja, jossa oli pieniä tarinoita. Minulla oli tapana lueskella sitä aina sen jälkeen, kun olin saanut ripustettua pyykit narulle. Miitissä totesin, että tämä sopisi hyvin uudeksi pyykinripustuksen jälkiruokakirjaksi. Kiitos kirjasta. :)

Erikoisia pikkutarinoita, hauskojakin. Kirja tuli luettua nopeasti, koska päätin, että tämä lähtee marraskuun kirja-arvonnan voittajalle. Sinne siis seuraavaksi... :D

Postin haltuun kohti marraskuun voittajaa! :)

Kiitos kirjasta! Nappasin aika äskettäin jostain yllätyspussista Levengoodin toisen kirjan, joten tässä sille mieluinen seuralainen. Tuon ideasi pyykinripustuksen jälkiruokakirjasta voisin ottaa käyttöön myös :-D