Takakannesta:

"Vielä alas Kellonsoittajankujaa, takaraivossa
vainajien tyhjyys, hautojen,
jota minun kurjuuteni ruokkii, rystyset
kasvot haavoja täynnä.
Pieni koira tuli ja tervehti koko ruumiinsa
lämmöllä, hevoset laidunsivat hitaasti
niinkuin kukka aukeaa, paljon pilviä yllään.
Kärpästen ja rutturuusujen pilvi, taivaan pilvi.
Jostakin siihen tipahti enkeli,
astui jalallaan maailmaan, ja vaan alkoi
sataa, ja puut, sitä ei voi sanoa:
painuivat toisiaan vasten ja itkivät."

Tämä runokokoelma ei oikein avautunut minulle. Kuolema oli runoissa vahvasti läsnä - ja eläimet, kuten siinä toisessakin Turkan runokirjassa, jonka olen aiemmin lukenut.

Jatkoi matkaansa miitistä!

Ihanaa löytää Sirkka Turkan runokirja, kiitos lukutuoli! Vaikka tiedänkin, että näitä runoja lukiessani kyynelehdin ja järkytyn. Täytyy lukea pieni annos kerrallaan!

Oih. Kiitos, eijukka! Kirja saapui tänään, ja mukanaan sillä oli ihastuttavan keväinen kortti ja jollain tapaa voimaannuttava kirjanmerkki. Olen ihastunut; teinpä oivallisen valinnan Runoreppuapenkoessani.
Olen myös yrittänyt muistella, löytyykö kotihyllystäni Turkkaa, ja olenko lukenut häneltä jotakin. Luulenpa, ettei runohyllyssäni ole ainakaan enää yhtään Turkkaa. Varmaankin olen kuitenkin lukenut hänen tekstejään, mutta ne ovat tainneet olla proosarunoja – ja niistä opin nauttimaan vasta pari vuotta sitten.
Nousevan auringon talossa ei näytä proosarunoja olevan, joten siksikin odotan innolla oikeaa hetkeä näihin runoihin paneutumiseen. Intoani lisää vielä Markko Tainan suunittelema kansi, joka sekä näyttää että tuntuu hyvältä.

Sirkka Turkka, kirjailijaesittely Kirjasammossa

Joudun luopumaan käytännöllisesti katsoen kaikista BC-kirjoistani. Siksi kategorisoin niitä vähitellen omalla tavallani:
LUE – odottaa luokitusta
SAA – tarjolla Suomi-foorumilla
PK – tämän toivon voivani vielä lukea
VAR – varattu ja aikeissa lähteä matkaan
MAT – lähtenyt hyllystäni