Markus Valo saa yllättäen tietää, ettei hänen isänsä olekaan sellainen nuorena kuollut sankari, josta hänelle on kerrottu. Isä on elänyt lähes kolme vuosikymmentä välittämättä kertaakaan ottaa yhteyttä poikaansa. Eikä Markus ole ainoa: Julius on jättänyt jälkeensä monia siipirikkoja.

Romanttisen rakkauden synnystä väitöskirjaansa tekevä Noora Sinisalo puolestaan setvii suhdettaan naimisissa olevaan miesystäväänsä ja äitiinsä, jonka vaikutuspiiristä hän ei ole päässyt irti. Aikalisä Euroopan-matkan muodossa alkaa houkuttaa.

Markusta ja Nooraa yhdistää lapsuus värikkäällä 70-luvulla, jolloin roihusi rakkauden lisäksi hurja aatteen palo. Mutta mitä silloin todella tapahtui? Kun isäänsä jäljittävän Markuksen ja Nooran tiet kohtaavat Rooman rautatieasemalla, saa palapeli jälleen uuden suunnan. Kenen tarina on tosi? Kuka rakastaa ketäkin?

Seven-pokkari
Nidotun laitoksen toinen painos
Otava 2010

- Tämänpäiväinen hankinta Itiksen Kierrätyskeskuksesta (hinta 1 €), kun kirja näytti olevan tutun crossarin toivelistalla ;)

Yllärikirja toukokuulle Deliberi K7:n miitissä :) Hyviä lukuhetkiä toivelistakirjan parissa!

Voi kiitos, tämä olikin vanhin voimassa oleva toiveeni, jos ei lasketa toivetta "Peanuts - any book".

Minulla on kunnianhimoinen tavoite yrittää pitää luettavana-hyllyssä oleville kirjoilleni vuoden rajaa, ihan en ole siinä tavoitteessa tämänkään kirjan kanssa. No, ei se ole yhtään vaarallista ja riippuu elämäntilanteesta, miten kirjat hyllystäni kiertävät. Mutta tämä kirja valikoitui siis luettavaksi osaksi siksi, että se kuuluu hyllyssäni kauemmin pölyttyneisiin kirjoihin. Ja toisaalta siksi, että se tuli vastaan, kun katsastelin vapautettavaa naistenpäivähaasteeseen (kirjan nimessä naisen nimi). Jäi vapauttamatta, mutta pääsi lukuun.
Tämä ei ollut nyt mitenkään paras lukemani Hämeen-Anttila, mutta toisaalta juuri hyvinkin tyypillinen. Toisaalta ammattivalikoima oli monipuolisempi kuin aiemmin, ei pelkkiä taiteilijoita ja yliopistoväkeä (toki heitäkin) vaan jopa sosiaalityöntekijä ja kampaaja-maskeeraaja (vai mikä se Sannan ammatti olikaan). Väsähdin kirjaan jossain määrin siinä vaiheessa, kun Markus lähti Italiaan ja tapasi siellä Nooran. Vaikka olin lukenut heidän tarinoitansa jo monta sataa sivua, he tuntuivatkin ihan vierailta ihmisiltä yhtäkkiä, etenkin Noora. Ja sitten juoni alkoi mennä jo sellaiselle kiemuralle, että aloin irvistellä. Loppu sen sijaan oli itse asiassa aika hyvä ja onnistui jopa yllättämään.
Laadin kirjassa taistolaislauluista ja vastaavista itselleni soittolistan, jota kuuntelin kirjan oheismateriaalina. Siinäkin muuten poikkeus kirjailijan normaaliin, klassista musiikkia käsiteltiin vain vähän, vaikka toki Noora jotain luuttulevyä kuunteli ja piti yleensäkin klassisesta musiikista ja Jussi Björling mainittiin.
En uskalla varauksetta suositella kirjaa luettavaksi, mutta omalla vastuulla voi kokeilla!

Jätin kirjan Malminkartanon kirjaston eteiseen kierrätyshyllyyn tarjolle. Hyvää matkaa kirjalle ja löytämisen ja lukemisen iloa!
Jätä tänne kommentti, jos löysit kirjan, on hauska kuulla sen liikkeistä.