Ruotsin Dekkariakatemian vuoden -98 parhaana palkitsema rikosromaani.
Justine Dalvik on rikas perijätär, joka asustaa yksin kivitalossa järven rannalla. Hänellä on vain vähän ystäviä, ja nämäkin tuntuvat salaperäisesti katoavan ja kuolevan.
Hyvää yötä, rakkaani on erinomainen psykologinen trilleri, joka maalaa täyteläisen kuvan Justine Dalvikista ja hänen elämästään. Se on kuvaus onnettomasta naisesta ja hänen onnen etsinnästään, joka tuntuu johtavan lähes aina traagisiin seurauksiin. (Like)

Kiinnostava lukukokemus ja intensiivinen dekkari. Tarina pyöri tiiviisti päähenkilö Justinen elämänvaiheissa ja kokemuksissa, ja hassusti oma suhtautuminen ja uskominen häneen vaihteli kirjan edetessä. Jos se on ollut kirjailijan tarkoitus, niin hyvin on onnistunut!

Ei ihan niin perinteinen dekkari, muttei myöskään yltiöpäisen erikoinenkaan.

Helmet lukuhaasteeseen valitsen kohdan 40: kirjassa on lemmikkieläin. Justinen lemmikki ei ole ihan tavallisimmasta päästä!

Tämä lähtee VIHDOINKIN postin mukana uudelle lukijalle. Jännittäviä lukuhetkiä!

Tämän valitsin Arvoitusarkusta.
Tässä vaiheessa olen tyytyväinen valintaani, Kiitos Katiko!

Mulla olikin näitä loppujen lopuksi kaksi kappaletta :)
Luin molempia samaan aikaan: se kovakantinen oli kotona ja tätä pokkaria luin matkalla.
Tässä arvioini (tämä sama on siis molemmissa kirjoissa).
Nyt on kyllä (taas) pakko ihmetellä näitä palkittuja ja kehuttuja. Tätä on kehuttu tosi hyväksi psykologiseski trilleriksi. En ymmärrä.
Ensinnäkin ensimmäiset 200 sivua (339:sta sivusta) oli irrallisten ihmisten elämästä kertomista. Toki tottunut dekkarinlukija ymmärsi, että näitä ihmisiä yhdistää jokin, ja se selviää tarinan edetessä. Kovin hitaasti mielestäni.
Ja vaikka luin kirjan ensimmäisen kerran, tiesin monessa kohtaa, mitä tässä tulee tapahtumaan. Ja mulle se ei ole hyvä juttu dekkarissa.

Tämän kirjan olin laittanut Arvoitusarkkuun.
Nyt se on valittu ja valmis matkaan.

Täällä jo vähitellen käännetään katsetta talveen - toivottavasti ei tarvi kauaa odottaa. Kyllästyttää tuo vesisade....

Hmm, taitaa olla uusi ruotsalainen dekkarituttavuus tämä. Kiitos Tmarju arvoituksesta!

Yhdellä sanalla: erilainen. Pidemmin: paikoitellen hieman tunkkainen 90-luvun käännös tökkäsi sananvalinnoilllaan, mutta muuten nopealukuinen dekkari, jossa ei tarvitse jännittää kuka on murhaaja.

339 sivua

Musiikkitalon miittiin tarjolle.

Onnittelut! Olet löytänyt ilmaisen ja vapaan kirjan, joka etsii uusia lukijoita. Mukavaa että tulit tänne netin puolelle katsomaan kirjan aikaisempia vaiheita. Tässä voit kertoa, mistä kirjan löysit ja mitä siitä pidit. Luettuasi vapauta kirja uudestaan toisten löydettäväksi. Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos kirjasta ja miittiseurasta. En ole tainnut yhtään Inger Frimanssonin kirjaa aikaisemmin lukeakaan, vaikka yksi tai kaksi on jo ennestään hyllyssä. Tuo maininta erilaisesta dekkarista herättää kyllä uteliaisuuteni.