Cecilia Holmstedt on tunnettu ruotsalainen koirien kasvattaja ja näyttelytuomari. Yli neljänkymmenen vuoden käytännön kokemuksen pohjalta hän on laatinut tämän kirjan erityisesti uuden koiranomistajan tarpeita silmälläpitäen.

Kirjassa lähdetään liikkeelle aivan alusta, eli siitä, mitä on tiedettävä ja otettava huomioon jo ennen koiran hankkimista. Sen jälkeen käsitellään pennun valintaa, hoitoa ja opetusta, koiran tavallisimpia sairauksia, näyttelyjä, koiraa koskevaa lainsäädäntöä, kaikkia koiran elämään liittyviä asioita.

Nuorena koira on mukautuvaisin ja sen vuoksi omistajan pitäisi käsitellä sitä alusta alkaen oikein. Juuri se aika, jolloin koiranpentu asettuu uuteen ympäristöön, saattaa olla ratkaisevan tärkeä sen tulevalle kehitykselle. On muistettava, että huonot tavat on yhtä helppo oppia kuin tottelevaisuuden perusasiatkin. Tärkeää pennun kasvatuksessa on johdonmukaisuus: silloin pentu tuntee olonsa turvalliseksi ja sopeutuu perheeseen.

Koiranpennun kasvatus sisältää yksissä kansissa kaiken tarpeellisen tiedon pennun ostosta täysikasvuisen koiran hoitamiseen. Kirja on ytimekäs opas kaikille koiranomistajille - ja syytä lukea jo siinä vaiheessa, jolloin koiran hankkimista suunnitellaan.

Ruotsalaisesta alkuteoksesta Hundvalpens lära för livet(1980) suomentanut Tuula Syvänperä
Piirrokset: Bo Bergman

Toinen, korjattu painos
Otava 1987

Kesikselle huomisessa taavina-miitissä Roasbergilla :) Hyviä lukuhetkiä!



Edit: Kesis ei pääsekään miittiin, joten kuriiri helmikuun vakiomiittiin 13.2. on nyt haussa ;)

ja kesis ei päässyt eikä pääse nykyisin vakimiitteihinkään joten duffeli ystävällisesti kurroi tän vakimiitistä mulle, Kiitoksia kirjasta :) Kiittelin jo annelista mut se olikin näköjään Taryalta alkujaan. Piti tarkistaa heti että mikä tässä kirjassa on koulutusmenetelmä mut oli oikein eli palkitseminen, siis nykyisin koiria koulutetaan tai se mten on hhavaittu hyväksi että koirat parhaiten oppivat on että palkitaan makupalalla kun käyttäytyvät hyvin ja huono käytös jätetään huomiotta=ei makupalaa.

Varoitus tästä voi tulla luento ;) toki tiesin et vanha kirja joten varmaan siellä on sitä perinteistä käsitystä mikä ei oo hyväksi koiralle kuten vaikka hihnassa kulkemisen opettamisesta josta sanottiin näin " Jos suuri koira on saanut kiskoa taluttimessa 10-12 kuiseksi, sen kaulalihakset ovat harjaantuneet ja tulleet suunnattoman vahvoiksi . Vanhahko naishenkilö ei varmasti jaksa nykäistä sellaisen koiran taluttimesta kyllin tehokkaasti. Yritä silloin tehdä seuraavaa. Hanki 1,5-2 metriä pitkä talutin, pidä sitä oikeassa kädessä ja kun koira alkaa kiskoa , löysää talutinta nopeast ja heilauta sitä suunnilleen samalla tavalla kun heittäisit lassoa. Et saa kuitenkaan päästää talutinta kädestäsi. Sen pitää läpsähtää koiran etuosaan niin että eläin säpsähtää."

Tässä oli 2 ehkä virhettä tai valitettavsti monet kouluttaa tällä perinteisellä tavalla vieläkin. Mut on todettu ettää positiivisella vhavistamisella eli palkitsemisella koira oppii paremmin. Eli nykäistä ei koskaan jos koira vetää niin pysähdytään ja odotetaan että hihna löystyy ja sit jatketaan matkaa kun koira on palannut luokseen tai vaihtoehtossti kännytään eri suuntaan mihin ollaan menossa. Koskaan ei nykäistä hihnasta. Ja Koiraa ei tosiaankaan koskaan saa satuttaa millää lassomenetelmällä tälläisellä pian tulee arka ja pelokas ja ehkä agressiivinenki koira. Oppii toimiin oikein mut toimii siks et pelkää.

Myöhemmin tässä kirjassa oli agressiivisistakin koirista. Koira ei ole koskaan agressiivinen hänestä voi kyllä tulla esim kaltoinkohtelun seurauksena tai jos koira murahtaa ja kielletään murahdus niin seuraavalla kerralla ei enää varoita murahtamisella, vaan näykkää tai puraisee varoittamatta.

Toisinaan myös kuulee että koira näykkii tai purasi lasta no mitä lapsi oli menny tekemään no esim. silittämään koiraa ku nukkuu no tässäki on ihan selkeä esimerkki ei koira ole agressiivine vaan ihmisten toimintatapa.

jäi kannelmäen kirjastoon. Lukuiloa :)