tuittupeppi seuloi kirjoja hyllystään, ja minä lupasin kierrättää ne. Tämä kin kirja lähtee maailmalle minun bookcrossing-hyllyni kautta. Kiitokset tuittupepille!

Kustantajan sivuilla kirjasta sanotaan näin:
"Vettä elefanteille on lämminhenkinen romaani ystävyydestä, vanhuudesta ja kiehtovista ihmiskohtaloista.
Yhdeksänkymmenvuotias Jacob Jankowski inhoaa omaa raihnaisuuttaan ja elämäänsä vanhainkodissa. Kun lähistölle saapuu kiertävä sirkus, menneisyyden muistot valtaavat Jacobin mielen…
1930-luvun Amerikassa on suuri lama. Nuori eläinlääketieteen opiskelija Jacob päätyy sattumalta kiertävän sirkusseurueen junaan. Siitä alkaa hänen uusi elämänsä, johon kuuluu loistetta ja tuskaa, rakkautta ja intohimoa. Sirkus on lumoava mutta armottoman hierarkkinen paikka, ja pikkuhiljaa Jacob löytää oman paikkansa. Hän alkaa tuntea vetoa sirkuksen tähtiesiintyjään Marlenaan, joka on naimisissa äkkipikaisen eläintenkesyttäjän Augustin kanssa. Vähitellen kolmikon välille syntyy vahva side, kun he yrittävät saada sirkuksen uuden vetonaulan, temppuilevan Rosie-norsun esiintymään."

Aluksi ajattelin, että en jaksakaan lukea koko romaania, olihan rakkaustarina ennalta-arvattava ja pomppiminen raihnaan vanhuksen apean elämän ja hänen nuoruuteensa välillä tylsä kerrontatapa. Murhaajakin oli helppo arvata alusta alkaen. Vaan eipä mitään! Rakkaustarina jäi sivujuoneksi, kun huomioni vei kiertävän sirkuksen elämä, jossa omistajat käyttivät häikäilemättä hyväkseen sekä ihmisiä että eläimiä. Sillä erotuksella tosin, että ihmiset oli helpompi korvata kuin norsut ja hyvät hevoset. Kirjailijan perehtyminen aiheeseen näkyi. Hän käytti hyväkseen tositapahtumia sirkushistoriasta, ja juuri se sai minut kiinnostumaan tarinasta. Joskus totuus tosiaan on tarua ihmeellisempää.

Kirja vapautuu napattavaksi Hakaniemen postiin klo 10 ja 10.30 välillä.