Takakannesta:

"Ida Simonsin (1911-1960) unohdettu mestariteos Tyhmä neitsyt on 1920-30 -luvun juutalaisyhteisöihin sijoittuva naiivin mutta tarkkanäköisen nuoren tytön kasvukertomus. Kirja pääsi viimein suuren yleisön tietoisuuteen, kun hollantilainen kustantaja löysi alkujaan vuonna 1959 julkaistun, vuosien saatossa unohduksiin painuneen klassikon äitinsä kirjahyllystä ja päätti julkaista sen uudelleen vuonna 2014. Kirjasta tuli sensaatiomainen menestys, ja sitä luetaan pian yli 20 kielellä. Kirjaa on kutsuttu "Alankomaiden Stoneriksi" ja kirjailijaa "Antwerpenin Jane Austeniksi". Tyhmä neitsyt on säkenöivällä kielellä kerrottu, leikkisä ja teräväkatseinen kuvaus suhteellisen huolettomasta välinäytöksestä synkällä ja dramaattisella aikakaudella."

Tässä kirjassa on niin hieno ja vaikuttava kansi, että olisin voinut valita tämän luettavakseni jo pelkästään sen perusteella.

Sekä etu- että takakannessa kirjaa hehkutetaan, mutta minun täytyy myöntää, että en tiedä mistä ansioista nämä kaikki kehut tulee. Ei kirja toki huono ollut, ihan ok, mutta ei sen enempää. Luin kirjasta aluksi alussa olevan tekstin, joka kertoo kirjailijasta itsestään. Vaikutti siltä, että tämä ilmeisesti kuitenkin fiktiivinen kirja perustuu joiltain osin hänen omiin kokemuksiinsa.

Valitsit tämän kirjan Lauseen mitalla -virtuaalipussista. Hyviä lukuhetkiä!

Olipas Posti nopeana, Lauseen mitalla -kirja tuli tänään. Kiitos, Flower!

Aika lailla samaa mieltä kuin Flower, ihan ookoo kirja, mutta ei mikään mieleen jäävä mestariteos. Lyhyt ja nopealukuinen.

Kiitos, PyryJere! Kirja saapui tänään ja vaikuttaa kovasti kiintoisalta. Monia muitakin naiskirjailijoita on kutsuttu maansa/aikansa Jane Austeniksi, joten sen arvion jätän huomiotta. Mutta kuten jo viestissäni totesin: jos kirjaa verrataan Stoneriin, niin minä taatusti haluan tehdä sen kanssa tuttavuutta, vaikkei rinnastamisella ehkä viitatakaan teosten sisältöön. Vielä enemmän kiinnostuin, kun luin Päivi Kososen maininnan Kiiltomadossa (linkki alla). Hänen mieleensä Tyhmä neitsyt toi Irène Némirovskyn proosan. Tanssiaisiin en tosin oikein ihastunut, mutta Sunnuntaista ja Veren poltteesta pidin. – Luin myös sinun ja Flowerin mietteitä kirjasta. Onkin jännä nähdä kenen kannalle minä kallistun Tyhmään neitsyeen tutustuttuani. Mutta nyt menen poistamaan kirjan toivelistaltani.

Ida Simons Gummeruksen sivuilla
Simons, Ida Kirjasammossa

Tyhmä neitsyt Gummeruksen sivuilla
Tyhmä neitsyt Kirjasammossa
Tyylillä juutalaistytön elämästä Kiiltomadossa
Ida Simons: Tyhmä neitsyt Kirjavinkeissä

Kyllä kuulkaa tykkäsin! Tarina ei niinkään tehnyt minuun vaikutusta, mutta Simonsin kirjoitustyyliin ihastuin suuresti. Se oli mannaa sielulle – varsinkin juuri ennen Tyhmää neitsyttä lukemani ja (ehkä silkkaa ymmärtämättömyyttäni) pettymykseksi osoittautuneen dekkarin jälkeen. Tiedä sitten, onko ihastukseeni paljonkin syynä se, etten tunne kuluneen vuoden aikana lukeneeni oikeasti hienoja kirjoja kuin muutaman. Joka tapauksessa nautin Ida Simonsin tekstistä ja Sanna van Leeuwenin suomennoksesta niin suuresti, että taidan lisätä kirjan parhaiden tänä vuonna lukemieni harvaan joukkoon.
Nyt ymmärrän Austen- kuin Némirovsky-vertauksetkin. Simonsin huumori on osuvaa, samoin myös ajan- ja kulttuurinkuvaus. Sen sijaan Tyhmän neitsyen rinnastaminen Stoneriin on minusta vähän turhan haettua eikä osu oikein edes kohdilleen. John Williamsin romaanihan jäi vähälle huomiolle ilmestyessään, ja sen upeus oivallettiin vasta kymmeniä vuosia myöhemmin. Simonsin esikoinen taas noteerattiin jo ensipainoksena. Muutakaan yhteistä en noista kahdesta kirjasta löydä, vaikka hienoja ovat kumpainenkin.
Yksi ikävä puoli tässä lukukokemuksessani oli: en voinut viivytellä ja makustella tekstin parissa niin pitkään kuin olisin halunnut. Aion nimittäin ottaa Tyhmän neitsyen mukaani huomiseen pikkujoulumiittiin.
Iso kiitos tästä mainiosta lukukokemuksesta, PyryJere & Flower78. Iloista joulunodotusta!

Pikkujoulumiittiin

Tarnan vinkistä nappasin mukavasta Coussicca-miitistä. Kiitokset, oli mukava nähdä, Tarna!